Aallotar tytölle (Juva)

Aallotar tytölle Kirjoittanut Viktor Rydberg

Armas lapsi, lasket leikein

poves aaltooni, kuin veikein

sorjin valkolilja hohtais pinnall’ laineen vilpoisen!

Sulle ihmiselos retket

tuo niin vaiherikkaat hetket,

kun vain vaihtumatta vuoni kumpuu alla koivujen.

Multa tietämättä jäivät

ihmisriemuin, tuskain päivät:

vaihtumatta aallot tulvii, jäljekkäin vain virtaillen.

Neidoks kasvat, lemmen sytät,

sykit, hehkut, sykähdytät,

hiljaa vain kun vuoni vierii, laakson tyyness’ solisten.

Armas tyttö, lapsuusaikas

vilpas on kuin vesi raikas,

lumme sorjin oot, mi keinui pinnall’ laineen vilpoisen!

Kohta uinut, vaivut untuin

unelmihin outoin tuntuin,

kun vain vaihtumatta vuoni kumpuu alla koivujen.

Kohta polvistuin, sa ainut,

päässä morsiusseppel painut

viereen miekkosen, mi voitti immen kainon sydämen.

Kohta vasten rintojansa

painaa äiti aarrettansa,

hiljaa vain kun vuoni vierii, laakson tyyness solisten.

Ihmiselon salat summat,

toivon, lemmen, kuolon kummat

syleilen, sa kaunokainen, kun sua aalloin syleilen!

Syysyö saapuu, kuluu kevät, –

salat sulle selvenevät,

kun vain vaihtumatta vuoni kumpuu alla koivujen,

Oi, ei tieni koskaan tulle

määrään, mi on suotu sulle,

kun sa, elon kirkastama, riemuin sekä murheiden,

kuoloon sammut, hetkeks haivut,

lailla iltaruskon vaivut,

hiljaa vain kun vuoni vierii, laakson tyyness’ solisten.

Lähde: Juva, Valter 1926 [1916]: Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.