Aallotar tytölle (Forsman)

Aallotar tytölle. Kirjoittanut Viktor Rydberg

Suoment. Kaarlo Forsman.

Armas laps, jok’ uiden viillät

Laineet leikiten ja kiillät,

Niinkuin sorjin valkolilja päällä aallon vilpoisen!

Ihmistyttö, mitkä tullee

Vaihtuvaiset onnet sulle,

Vuoni vaihtumatta aina juostess’ alta koivujen.

Riemun, tuskan aikaa sinä

Varrot – vaan en konsaan minä;

Vaihtumatta aina aalloin tuhansin mä virtailen.

Vast’ oot neinnä rakastava,

Lemmen saapa, hehkuava,

Vuoni hiljaa soljuessa kukkaslaakson tyynehen.

Armas lapsi, mieleltäsi

Vielä vilvas kuni vesi,

Valko-lumme kaunihin, jot’ uitti aalto vilpoinen!

Kohta uinnut unelmihin

Outoihin ja suloisihin,

Vuoni vaihtumatta vainen alta puiden solisten.

Kohta utu-hunnussasi

Morsionna, polvillasi

Oot sä vieress’ miekkoisen, ken sai sun kainon sydämmen.

Kohta äidin sydän hellä

Sinuss’ alkaa sykähdellä,

Vuoni hiljaa soljuessa kukkaslaakson tyynehen.

Ihmisonnen salat summat,

Toivon, lemmen kuolon kummat

Syleillen, laps kaunokainen, aaltosin sua syleillen.

Jahka päivät kierteleepi,

Salot sulle selkeneepi,

Vuoni vaihtumatta vainen juostess’ alla koivujen.

Ah! ei juoksun määrää mulle

Suotu, vaan se suodaan sulle,

Kons’, sua kirkastellen elon riemujen ja murheiden,

Kuolemaan saat sammuella,

Niinkuin rusko iltasella,

Vuoni hiljaa soljuessa kukkaslaakson tyynehen.

Lähde: Kaikuja Skandinaviasta: suomennoksia Skandinavian nykyisimmästä lyyrillisestä runoudesta. 1894. Toimittanut Reinhold Roine. Tuhansille kodeille tuhatjärvien maassa, n:o 20. Werner Söderström, Porvoo.