Aallon lemmitty.

Kirjoittanut Lauri Ekberg


Rantahiekan äyrähällä
Kasvoi kauno kukkanen.
Maalla, kauvas näkyvällä –
Siinä viihtyi vienonen.
Katsehella lempeällä
Suostui aallon suudelmiin,
Aalto kaukaa rientämällä
Armahansa löysi niin.
Vaan ei maja kauvan kestä,
Tehty hietaan juoksevaan,
Murtumast’ ei mikään estä
Majaa kukka raukankaan.
Aalto annanansa kantoi
Kesken kukkaistarhasen;
Vielä erotessa antoi
Suudelmansa viimeisen.
Mutta yöhön aalto vapaa
Itsekin jo raukeni:
Kukkastaan kun turhaan tapaa,
Ikävästä kuolevi.

L[auri]. O[lli]. E[kberg].


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. IV. 1885. Savo-Karjalaisen Osakunta, Helsinki.