6 Luku: Vahingonkorvaus
Mitä yleisessä laissa on säädetty vahingonkorvauksesta noudatettakoon myöskin tätä lakia sovellettaessa, kuitenkin ottamalla varteen mitä jälempänä sanotaan.
Riidattoman vahingon, jonka sotilas retkellä tai jonnekin komennettuna aiheuttaa, korvatkoon hän heti. Ellei hän sitä voi, tehköön sen päällikkö niin suurelta osalta kuin syyllisen palkkauksella ja muilla säästyneillä varoilla saadaan maksetuksi. Valtio korvatkoon sotilaan virantoimituksessa tekemän vahingon, elleivät syyllisen omat varat siihen riitä.
Jos sotilas, joka sotalaivan päällikkönä on vastuunalainen sen turvallisuudesta, laivan ohjaamisessa tai hoidossa on tehnyt rikkomuksen, josta 157 §:ssä säädetään, olkoon kuitenkin, jos hänet on rikkomuksesta tuomittu ainoastaan järjestysrangaistukseen, vapaa korvaamasta rikkomuksen kautta syntynyttä vahinkoa.
Rikoksesta tuomittaessa on myöskin vahingonkorvauksen suuruus määrättävä. Ellei vahinkoa ole voitu luotettavasti selvittää, olkoon asianomistajalla kuitenkin valta erikseen ajaa kannetta vahingonkorvauksesta. Jos asianomistajana on kruunu ja korvauksen suuruus on määrätyn viranomaisen määrättävä, saa, tämän tapahduttua, vahingonkorvauksen laillisessa järjestyksessä hakea ulos.
Jos joukko tai sen osasto on lainvastaisella teolla aikaansaattanut vahinkoa ja havaitaan, että joukon tai osaston päällikkö, vaikka hän tiesi yrityksen olevan tekeillä, ei ole koettanut estää sen toteuttamista tai että teko ilmeisesti on johtunut hänen alaistensa valvonnassa osoittamastaan leväperäisyydestä, on päällikkö velvoitettava siitä vahingonkorvauksesta, joka tuomitaan maksettavaksi, suorittamaan se määrä, jota hänen rikollisilta käskynalaisiltaan ei voida saada.