”Yks’ on poissa”

”Yks’ on poissa.”

Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio


On kirkas päivä toukokuun
Ja kesän laulut luistaa,
On lintu löynnyt laulupuun
Ja helkytellä muistaa.
Maat ja mannut säteillänsä
Kattaa päivä kulta,
Poikanenkin neideltänsä
Oottaa lemmentulta. –
Ja tyttöparvi nurmella
Aamulla istuu varhain,
He nauttii lemmen riemua
Kuin kukin taitaa parhain.
Nuorukainen, laulun luoja,
Kaukaa katsoo tuota,
Sinilasit silmää suojaa –
Tokko kyynel vuotaa?
Hän haikeasti katsastaa
Ylitse ”murheen vuorten”,
Kun ei voi käyttää riemua
Seurassa muitten nuorten.
Seurasta on taasen poissa
Heilimansa armas –
Missä lienee karkeloissa –
Siit on mieli karmas.


Lähde: Paavo-Kallio, Es. 1886: Honkakannel 1: kielten viritys. Oulu.