”Yks’ on poissa”

”Yks’ on poissa.” Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio

On kirkas päivä toukokuun

Ja kesän laulut luistaa,

On lintu löynnyt laulupuun

Ja helkytellä muistaa.

Maat ja mannut säteillänsä

Kattaa päivä kulta,

Poikanenkin neideltänsä

Oottaa lemmentulta. –

Ja tyttöparvi nurmella

Aamulla istuu varhain,

He nauttii lemmen riemua

Kuin kukin taitaa parhain.

Nuorukainen, laulun luoja,

Kaukaa katsoo tuota,

Sinilasit silmää suojaa –

Tokko kyynel vuotaa?

Hän haikeasti katsastaa

Ylitse ”murheen vuorten”,

Kun ei voi käyttää riemua

Seurassa muitten nuorten.

Seurasta on taasen poissa

Heilimansa armas –

Missä lienee karkeloissa –

Siit on mieli karmas.

Lähde: Paavo-Kallio, Es. 1886: Honkakannel 1: kielten viritys. Oulu.