”Työmiehen vaimo.”

”Työmiehen vaimo.” Kuopiosta. Kirjoittanut anonyymi

Joskus on arveltu, minkä verran taide on oikeutettu poikkeamaan historiallisesta totuudesta. Tuo kysymys tietääksemme ei vielä ole tullut selvästi ratkaistuksi, emmekä mekään saata pitää itseämme kylliksi pätevänä tuosta täyttä selvää tekemään. Kumminkin olemme siitä mielestä, että taiteen pitää ainakin pääjohdossaan noudattaa totuuden vaatimuksia ja siinä, missä taide laiminlyö totuuden noudattamisen, on se samalla muuttunut epäterveelliseksi. Asian luuleva huomaa valheen valheeksi ja tuntematon joutuu väärään käsitykseen niistä asian haaroista, joita taide esittää.

Työmiehen vaimo on herättänyt suurta huomiota, sekä omassa maassa, että Ruotsissa. Omassa maassa on sitä sekä kiitetty että moitittu; luonnollisesti sen mukaan, miltä kannalta arvostelija on kappaletta käsittänyt ja samalla tosioloja tuntenut, tahi ollut tuntematta, – Ruotsissa tuntuu kappale mieltymyksellä otetun vastaan, ja sitä kai on toivottukin sillä taholla, jolla kappale on syntynyt ja siinä leirissä, jonka toimesta se on tullut naapurimaamme yleisön nähtäväksi. Mutta onko kappale antanut muukalaiselle todellisen kuvan Suomen työväen elämästä? – Onko olojamme tuntematon voinut tuon kappaleen perusteella arvostella työkansamme siveellistä kantaa yleensä semmoiseksi, kuin se yleisesti on? – Me olemme siinä luulossa, että kansamme siveydellinen kanta sen kautta on naapurimaassa joutunut surkuteltavaan maineesen, ja ruotsalainen ehkä kansallisessa ylpeydessään jonkinmoisella itsetyytyväisyydestä kiittää onneaan, ettei asian laita heillä ole sinnepäinkään onnettomalla kannalla, kuin Suomessa. –

Omassa maassa on nähtävästi se yleisö, joka ennestään on tottunut työkansaa halveksimaan ”Työmiehen vaimosta” saanut ”vettä myllyynsä”, ja sekin, joka ei muuten ole halveksinut, on tullut väärään käsitykseen tosioloista. Omassa maassa kumminkin on vaara vähempi; sillä tosi-oloja täällä voi kotimainen näytelmä-yleisö kumminkin osapuilleen päästä tuntemaan ja samassa määrässä voi päättää, minkä verran kappaleessa on todellisuutta.

Näytteeksi siitä, mitä työkansamme tosi-oloja tunteva katsoja kappaleesta arvelee tahdomme Savon lukijain huomioon saattaa seuraavan otteen Tampereen Sanomista:

»Suomalainen teaatteri näytteli toissa iltana (kesäk. 16 p:n,ä) ”Työmiehen vaimo”-nimistä kappaletta. Aikomuksemme ei voi tässä tietysti olla tuon merkillisen näntelmäkappaleen arvosteleminen, sillä siitä asiasta voisi kirjoittaa kokonaisia nidoksia. Kappaleen näkeminen tekee katselijaan hirveän kolkon vaikutuksen, ja tekisipä vielä kolkommankin, jos ei tietäisi, että todellisessa elämässä, jota kappale olettaa kuvaavansa, eivät kuitenkaan kaikki Johannan kärsimiset likimainkaan lankea yhden ja saman vaimon osaksi eikä myöskään kaikki Riston konnuudet säännöllisesti ole tavattavana yhdessä ja samassa muuten luonnoltansa konnamaisessakaan miehessä. Kappaleen tekijätär on kerännyt kaikki mahdolliset kärsimiset, joista jotkut voivat kohdata huonoon naimisiin joutunutta aviovaimoa ja kaikki mahdolliset konnuudet, joista yhden tahi useamman voi tavata eri mieshenkilöissä ja yhdistänyt kaikki nämät ominaisuudet yhteen ainoaan henkilöön. Siitä tulee, että Johannan kärsimykset ovat niin äärettömän tuskalliset nähdä sekä Riston konnuus kauhistusta herättävä. Mutta näin ollen onkin kappale liioiteltu, se ei ole todellinen kuvaus jokapäiväisestä ihmiselämästä, jota tendenssikappaleiden pitäisi niin todenmukaisesti kuin mahdollista valaista. Mutta jospa tässä kappaleessa on vaan puoleisten todenperäisyyttä, jota emme suinkaan tahdo epäillä, on siinä sittekin miettimisen ainetta yllin kyllin. Siinä että tekijätär on asettanut Homsantuun käteen revolverin, on hän varmaankin hairahtunut ja tämän lienee hänen aistinsakin hänelle sanonut, koska hän ei ole antanut Homsantuun ampuman laukauksen tappaa Ristoa, sillä miestappo naisenkin käden kautta, kun sitä kostoksi tehdään, on rikos eitä ole oikeutettu minkäänlaisten pyrintöjen välikappaleena”.

Me puolestamme olemme vakuutetut siitä, että työväkemme oloja tuntevat henkilöt, jotka omistavat sen verran tervettä järkeä, ettei puoluekiihkon hurmaus sokaise tasapuolista arvostelukykyä, ylimalkaan tulevat ”Tyämiehen vaimosta” samaan käsitykseen, kuin edellä on mainittu; mutta tuosta ”hairahduksesta” ja varsinkin siitä, että tekijätär oli hairahduksensa huomannut, olemme me erimieltä, sillä ampuma-juttu näyttää tarkoituksella tehdyn ja on sen vuoksi yhä enemmän moitteen-alainen, koska se suorastaan solvaa olemassa olevaa yhteiskuntajärjestystämme.

Mies.

Lähde: Savo 26.6.1886.