”La Jacquerie”.

Kirjoittanut Kaarlo Albert Grönqvist


”Nus sumes homes cum il sunt!”
Robert Wace.

”Tok’ ihmisrotu jakauu”,
Niin herra heille sanoo,
”On aatelinen sentään muu
Kuin se, jok’ leipäns’ anoo”.
Ja siksi heilt’ hän viimeisen
Nyt leipämurun nykkii;
On ”Jacques Bonhomme” vain sävyinen –
Mut kansan sydän sykkii.
Käy kostoon kansan käsi jo!
Kas murhapoltot loistaa!
On kova ”rahvaan” tuomio:
Se julman sorron poistaa.
Kun pyytää herra armoa,
Se liekkiin herran lykkii,
Ja nainen, lapsi surman saa –
Noin kansan sydän sykkii.
Mut sorron valta vahva on,
Sen rautakäsi voittaa;
Oi, kansa, kansa onneton,
Nyt tuhon päivä koittaa!
Nyt herras koston maljan toi;
Sun suones tuskin tykkii –
Vaikk’ ihmisverta tanner joi,
Viel’ kansan sydän sykkii!

K. A. Wi. [Kaarlo Albert Grönqvist].


Lähde: Ylioppilas-Albumi J. V. Snellman’in 75 vuotisen syntymäpäivän muistoksi 13 p. Toukokuuta 1881. 1881. Helsinki.