”Jalovalko”[1].
Mukaelma.
Kirjoittanut Minna Krohn


Kukkuloille Alppien
Sijas sait sä Jumalalta,
Jalovalko; lumen alta,
Yksin, kevät-ilmatta
Lepäät vuoren helmassa.
Siellä, missä salamat
Leimahtelee taivahilla,
Missä vuohet iloisat
Hyppii vuorten laitehilla,
Missä väijyy kuolema,
Kukoistat puhtaana.
Näin sun kerran illalla –
Ihanamp’ et ollut milloin, –
Jyrkän paikan reunalta
Sinut tempasin ma silloin,
Sinut, kaino kukkanen,
Koristus sä Alppien!
Kuten sinä, ihminen
Taistelunsa taistelevi,
Katsoo ylös taivaasen,
Yksin Herraan luottelevi,
Jättäin Hänen haltuunsa
Oman mielivaltansa.
  1. Alppivuorilla Schweizissä kasvaa korkeammilla kukkuloilla eräs valkea kukka, jolla saksankielellä on nimi ”Edelweiss” s. o. jalovalko.


Lähde: Pääskysen Liverryksiä Lapsille. 1883. Helsinki.