”Epäilijän” johdosta
| ”Epäilijän” johdosta. Kirjoittanut anonyymi |
Kalle Ahon ”Epäilijä” on saanut lämpimän ihailijan nimimerkissä M. C. Viime lehdessämme oli painettu sillä nimimerkillä varustettu kirjoitus, jossa taistellaan sitä vastaan, mitä me olimme siitä kappaleesta sanoneet. Ja viimeksi lanne tullut numero ”Keski-Suomea” sisältää pitkän ”Kuopion kirjeen,” jonka M. C. kokonaan on omistanut ”Epäilijälle.” Siinä kirjoittaja lausuu ”vakuutuksensa” olevan, ”että se (Epäilijä) on suomalaisen näytelmäkirjallisuuden parhaimpia ilmiöitä.” Me onnittelemme nuorta kirjailijaa, että tämä hänen esikoisensa on yhden näin ihastuneen arvostelijan saanut. Sillä muut kaikki, jotka ”Epäilijän” ovat arvostelleet, ovat olleet kaikkea muuta paitsi ihailijoita.
Sen johdosta mitä Te, nimimerkki M. C., noissa kahdessa kirjoituksessa puheina olevasta ”draamasta” olette lausuneet, olisi meillä vuorostamme yhtä ja toista sanottavaa. Mutta pitkitetty kynäsota niin mitättömän kappaleen taiteellisesta arvosta tai arvottomuudesta olisi peräti hyödytön. Sentähden katsomme velvollisuudeksemme lukijoitamme siitä niin paljon kuin mahdollista säästää.
Sanoimme viimen mielipiteemme ”Epäilijästä” kokonaan vertaamata sitä ”Lemmen juomiin,” ”Roinilan taloihin” ja sen semmoisiin. Me myönsimme kyllä, että siinä kuvauksessa ”käsitellään elämän korkeimpia kysymyksiä.” Mutta sillä ei meistä mitenkään ole todistettu, että kappaleessa on todellista sisällystä. Niin sekavalla ja kömpelöllä tavalla käsitellään ”Epäilijässä” ihmis-elämän kalliimpia kysymyksiä, että sellainen väite meistä on aivan mahdoton. Eivätkä kauniit ”fraasit,” koskekoot mitä asiaa hyvänsä, ole sitä, mitä me sanoisimme jonkun kirjan sisällykseksi. Ja kaiken psykologiian hylkää tekijä auttamattomasti silloin, kuin hän toisessa näytöksessä antaa epäilijän kuolevalle äidilleen luvata papiksi rupeavansa, vaikk’ei hän ollutkaan selvillä siitä, onko Jumala vai ei. Niin ei tee mikään rehellinen, totuutta etsivä nuorukainen, jommoiseksi Antti muuten on kuvattu. Kun lisäksi päähenkilön muka sisälliset taistelut eivät astu ollenkaan näkyviin, vaikka niiden pitäsi olla koko näytelmän pääsisällyksenä, niin pysymme sanoissamme, että ”Epäilijältä” puuttuu sisällystä ja että se näytelmä taiteelliselta kannalta katsottuna on peräti arvoton.
Ohimennen vielä pari pientä seikkaa. Me tiedämme varsin hyvin, että ”akkakin on ihminen.” Teidän hyväntahtoisesta huomautuksestanne, arvoisa lähettäjä, kumminkin kiitämme, koska se näyttää lähteneen sanojemme väärin ymmärtämisestä. Ja mitä siihen Teidän väitteesenne tulee, että ”Epäilijässä” myöskin on ”nuori nainen, joka pysyy lapsuutensa uskossa lujana, ja kuitenkin on mitä herttaisin ja suloisin olento,” niin siihen vastaamme seuraavilla ”K.-S:ssa” painetuilla sanoilla: ”Epäselvä on myöskin Elli, Antin vaimo. Antti kehuu hänen lapsellista uskoaan ja hän se Antin saa jälleen kääntymään epäillyksistään. Mutta minkä kautta? Missä ilmestyy hänen uskonnollisuutensa? Että hän ensi näytöksessä peljästyy kerttiläisen helvetin-uhkauksia, eikä siitä syystä seuraa toisia nuoria kokkotulelle, ei todellakaan mitään erinomaisen selvää kantaa tässä suhteessa osoita. Hän on yksinkertainen, luonnollinen lapsi, ei muuta.” Kun nämä sanat ovat ”K-S:n” ”Kuopion kirjeessä,” ja kun sen kirjeen alla on nimimerkki M. C., niin saavat nuo kaksi edellämainittua pätkää, jotta molemmat tarkoittavat samaa ”nuorta naista,” kuittautua vastakkain.
Tän verta vaan ”Epäilijän” taiteellisesta puolesta ja sen henkilöistä. Ja soisimme, ett’ei keskustelua siitä tämän lehden palstoissa enää jatkettaisi.
Mutta asialla on toinenkin, hyvin vakava puolensa. Tarkoitamme täntapaisen kirjallisuuden vaikutusta lukijaan tai, jos sitä näyttämöllä esitellään, katsojaan, ja siitä rippuen lopullinen sana, mikä arvo ja merkitys sellaisille teoksille on tuleva. Näistä asioista on keskustelu vasta heikolla alalla. Mutta siihen se ei saa päättyä.
Siihen mitä nimimerkki M. C. jo tähän asti on näistä asioista lausunut, emme me puolestamme voi yhtyä. Mutta tällä kertaa emme kumminkaan siihen keskusteluun puutu. Toivomme ensin saavamme vastausta erääsen kysymykseen.
”K.-S:ssa” julaistussa ”Epäilijän” arvostelussa puhuu nim. M. C. siitä, onko sentapaisten kappalten näytteleminen hyväksi vai pahaksi. Kirjoittaja tuskin voi löytää sanoja, millä kuvata sitä vahinkoa, mitä siitä syntyisi, jos sellaisten kappalten esittämistä koeteltaisiin tukehuttaa. Siitä sanotaan näin:
Mutta tämä olisi samalla kansallisen elämän ja edistyksen kuolemanjulistus. Ajan henki on vakava, epäilevä; se näkee elä massa kauheita epäkohtia ja siksi tahtoo se vapaasti perustuksia myöten tutkia ja tarkastaa, onko meidän maallinen olemisemme oikealle vai väärälle pohjalle laskettu, onko kaikki hyvää, mikä hyväksi sanotaan vai olisiko mahdollisesti suuria erhetyksiä totuuden varjossa päässyt valtaan. Joka tätä tahtoo estää hän menee hajottamaan Jumalan työtä ihmissielussa, hän ”tekee syntiä Pyhää Henkeä vastaan.”
Suuri oli hämmästyksemme kun nuo viimeksi painetut raamatun sanat ensin näimme. Kysymme Teiltä, nimimerkki M. C., mitä niillä sanoilla tarkoitatte?
Lähde: Savo-Karjala 10.5.1889.