Öisiä säveleitä

Öisiä säveleitä. 3. Murheelle. Kirjoittanut Lars Stenbäck

Suomentanut Uuno Kailas. Ruotsinkielinen alkuteos Nattstycken. 3. Till Sorgen.

Yön kalvas sisar, murhe laupias,

Oi, linnas avaa tähtiholvikas.

Oon ahdistama hornan henkien,

Mut rauhan sijan luotas löytänen,

Oi armas äiti murhe.

Kun sinihuntus tumman kohotat,

Nään kruunupään ja mustat suortuvat.

Ojennat lempeästi käden; näin

Tien viittaat maasi hiljaisuutta päin,

Oi armas äiti murhe.

Kas, yli maan ja vetten lepää yö,

Ja kimaltelee taivaan tähti vyö.

Muu kaikki äänetönnä uinuu – vain

Mä valvon vielä, sinä kerallain,

Oi armas äiti murhe.

Kai tiedät – virka: autius ja yö

Mik’ asuu sielussani, sitä syö?

Oi, kaikki sano, suo mun valossas

Nyt juuri virvoittua talossas,

Oi armas äiti murhe.

Maan-elon kuningatar olethan

Ja joka mielen lohtu murtuvan?

Luon’ etkö kehtonikin seissyt jo

Ja laulanut, mi mull’ on kohtalo,

Oi armas äiti murhe? –

Maan rauhattomuus lepoon vaimentuu,

Ei ääntele se enää, tuhatsuu;

Mut, silmät nostain, taivaallisen nään

Mä loisteen kasvoillas ja päällä pään,

Oi armas äiti murhe.

Oi, silmissäni pilvet ratkeevat;

Mä mitkä näänkään valon maailmat!

Ikuinen toivo täällä rinnassain

Kuin salamana kulkee, lohduttain,

Oi armas äiti murhe!

On katsees hyvä, kasvos paistavat,

Kun siipes avaat lumenvalkeat;

Niin, ylös! minut, käsin suojaten,

Vie valon maahan, valon kultaisen,

Oi armas äiti murhe!

Lähde: Suomen kansalliskirjallisuus. 1936. Osa 10. 1800-luvun ruotsinkielisiä runoilijoita ja kirjailijoita. Toimittaneet E. N. Setälä, V. Tarkiainen ja Vihtori Laurila. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.