Älä suutu Suomalaiseen sukunimeesi

Älä suutu Suomalaiseen sukunimeesi Kirjoittanut anonyymi

[s. 3:2]

(Lähdetetty.)

Älä suutu Suomalaiseen sukunimeesi.

Ajattelematta ja ymmärtämättömyydessä tekee ihminen kaikki työnsä joko muuten kunnottomasti tahi kokonansa väärin. Hyväkin etu ymmärtämättömästi käytettynä joutuu kokonaan hukkaan; jopa välistä saattaa vahingonkin.

Kun ihminen ei ymmärrystänsä harjoita ajattelemaan, niin ei hän sen kautta koskaan mitään arvoa ansaitse. Paraimmatki tarkotuksensa kääntyvät muiden naurettavaksi, ja kunnian pyrkimisensä pilkaksi. ”Kaypiköhan täten meidän aikana, löytyneeköhän tuommoista ymmärtämättömyyttä meidän aikana”, kysynee joku. Tästä jos kuinkaki epäilisimme, aikamme kokemukset todistaat siitä kuitenkin toisin. Mitähän tuo on muuta kun ajattelemattomuutta ja ymmärtämättömyyttä kun niin moni Suomalainen käsityöläinen ja moni muu kansalaisemme luulee voittavansa suuren onnen, kunnian ja korotuksen, kun saavat vieraskielisen nimen, sillä luulolla heittäen oman kauniin Suomalaisen sukunimensä ja ottaen semmosen, jota tuskin puolittain sanoa taitavat, ja jonka outoa muukalaista merkintöä sitä vähemmin ymmärtävät Mitä tämä muuta todistaa kun ymmärtämättömyyttä kansassamme; sillä eihän nimi, yläinen suku eli muu ulkonainen kiilto koskaan arvoa ansaitse. Se on taidolla, työllä ja toimella saatava. Ihminen on sama olkoon minkälainen nimi, suku ja vaatteet tahtonsa. Kullenkin on siitä suurin kunnia kun voipi hyödyttää isänmaatansa. Aina olisi muistaminen sanallaskua. ”Kotonansa mies korea, majoillansa markan väärtti”. Siis ”älä suutu Suomalaiseen sukunimeesi!” — ollos [s. 3:3] Sotamies, Käsityöläinen taikka mikä tahtonsa — se soipi sinullen somemmin. Taikka luullettenko Te, muukalaisiksi nimiänne muuttavat! ettei somasti sointuvia nimiä Teille kullenkin löytyisi äitimme kielellä. Jos siitä epäilettä, niin kehotan silmäilemään mitä T:or V. K. ”Vähä Suomalaisista nimistä”^{[huom. 1]} edes panee sekä mitä siitä H:ra Y. K. S:ttaressa^{[huom. 2]} tänä vuonna on kirjoittanut. Niinpä saatta tässäkin jonkun tarkastellaksenne, nimittäen:

Ainonen. Allinen. Aumanen. Einonen. Hauki. Haukinen. Haukka. Heimonen. Hilpunen. Hilpeinen. Huittinen. Hyrynen. Hytönen. Häkkinen. Jalkanen. Jauhonen. Ilonen. Ihanainen. Kallinen. Kautto.

Keponen. Kovanen. Korvanen. Kukko. Kurki. Kuikka. Kiiskinen. Kiuru. Laajanen. Lampinen. Laitinen. Leppänen. Lehtinen. Latvanen. Malinen. Manninen. Mansikainen. Maukonen. Metso. Mietonen.

Muhanen. Muikku. Napula. Noponen. Nykänen. Nyrönen. Ollinen. Oinonen. Oksanen. Oravainen. Palonen. Paananen. Pajunen. Pesonen. Pillinen. Pienanen. Piesanen. Pikkanen. Piiranen. Pääsky, j. n. e.

Nämätkin ja monta muuta nimeä, joita löytyy ehkä lukemattomia, kyllä sointuvat somemmin kun ne monet muukalaiset nimet joita etten edes sanoakaan taida, esim. Talberi, Hilberi, Syöperi, Nyperi, Tapper, Koljanteri j. m. m. Jos vaikka sanoakki ne taitasitta, niin kuitenkin ne kuuluvat ja ovat Suomalaisellen oudot juuri kun jollakulla sopimattomalla toiselta lainatulla vaatteella menisittä johonkuhun juhlalliseen seuraan. Älä siis suutu Suomalaiseen sukunimeesi, äläkä heitä tätä Suomalaista seppeliäsi; muukalaisesta et suinkaan saa hänen kaltaistansa.

Lähde: Älä suutu Suomalaiseen sukunimeesi. Suomen Julkisia Sanomia, 1.8.1859, nro 57, s. 3. Kansalliskirjasto.

Lisätyt huomautukset

1. Mahdollisesti Wolmari Kilpinen: Væhæn suomalaisista suku-nimistæ. Suomi, 1857, nro 1, s. 15–17
2. Y. K.: Jaetun sotaväen Liikanimistä. Suometar, 11.3.1859, nro 10, s. 2