Älä pakene

Älä pakene. Kirjoittanut Kaarlo Luoto

Kun sinun hohtehesi näin

ja kukkarintees ihanaiset,

se kaihon nosti mielessäin,

mä päätin: Poimin kaunokaiset.

Mä kauvan etsein polkua,

mi siinteeseesi johdattaisi.

En suonut toivon horjua,

vaan uskoin, palkan vaivat saisi.

Jo pääsin kukkais tuoksuhun

ja nautin, ahmin sulojasi,

mut määrän, innoin toivotun,

näin yhä ylläin laellasi.

Mä kuulin keijuin soittoa,

kun helisten se helkkyi vieno,

ja tunsin kuiskeen ruusulta

ja mulle kielo hymys pieno.

Ne kaikki tuuti unehen

näin toivojani luokses multa,

vaan lientymään ei kaihojen

ne saaneet tuskaa, tuimaa tulta.

Mä vielä toivon luoksesi,

luo taivaisen, tuon puhtaan, tarhas;

se kiintää kaiken huoleni. –

Voi, eihän lie tuo loiste harhas!

En matkaa säiky, arkaile,

sen kestää voinen, olen nuori,

mut älä mua pakene,

oi, ihanteitten pyhä vuori.

Lähde: Luoto, Kaarlo 1908: Ristikon takana. R. Tuomi, Helsinki.