Älä pakene

Älä pakene.

Kirjoittanut Kaarlo Luoto


Kun sinun hohtehesi näin
ja kukkarintees ihanaiset,
se kaihon nosti mielessäin,
mä päätin: Poimin kaunokaiset.
Mä kauvan etsein polkua,
mi siinteeseesi johdattaisi.
En suonut toivon horjua,
vaan uskoin, palkan vaivat saisi.
Jo pääsin kukkais tuoksuhun
ja nautin, ahmin sulojasi,
mut määrän, innoin toivotun,
näin yhä ylläin laellasi.
Mä kuulin keijuin soittoa,
kun helisten se helkkyi vieno,
ja tunsin kuiskeen ruusulta
ja mulle kielo hymys pieno.
Ne kaikki tuuti unehen
näin toivojani luokses multa,
vaan lientymään ei kaihojen
ne saaneet tuskaa, tuimaa tulta.
Mä vielä toivon luoksesi,
luo taivaisen, tuon puhtaan, tarhas;
se kiintää kaiken huoleni. –
Voi, eihän lie tuo loiste harhas!
En matkaa säiky, arkaile,
sen kestää voinen, olen nuori,
mut älä mua pakene,
oi, ihanteitten pyhä vuori.


Lähde: Luoto, Kaarlo 1908: Ristikon takana. R. Tuomi, Helsinki.