Äitini.

Kirjoittanut Paavo Poutiainen


Mä aina aattein rientelen
Kotihin armaan lapsuuten’,
Ja äitin syli suloisin
On muisto siinä ihanin.
En rakkautta suurempaa
Ma osakseni missään saa,
Kuin oli äitin armahan
Lastansa, mua kohtahan.
Mun tähteni hän valvoi yöt,
Kaikk’ kielsi, teki suuret työt
Kun sairaana mä makasin,
Hän hoiti mua kyynelin.
Ja noita hänen laulujaan,
Joill’ lauloi mua nukkumaan,
Mä kauniimpia kuule en,
Niit’ usein vielä laulelen.
Jos sävelet ja laulu tuo
Mun rintaan sulo-tunteet, nuo
Kaikk’ kaunis äitin laulu loi –
Mun laulajaks’ se saattaa voi.
Hän töissään sekä sanoissaan
Jos nuhtelikin toisinaan,
Ol’ lempeä, myös näki sen
Kun hellän loi hän katsehen.
Mi parhainta häll’ oli vaan,
Siit’ antoi mulle, armauttaan
Tuot’ äkillistä kaikittain
Näin aina nauttia ma sain.
Hän edestäni rukoili
Ja taivahasta kertoili,
Myös kuinka hyvät lapset vaan
Sen enkel’-seuraan otetaan.
On monta muistoo suloista
Mull’ lapsuuteni ajoista,
Vaan muisto äitistäni on
Minulla armain, verraton.

P[aavo]. P[outiainen].


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. IV. 1885. Savo-Karjalaisen Osakunta, Helsinki.