Äitini
Äitini. Kirjoittanut Paavo Poutiainen |
- Mä aina aattein rientelen
- Kotihin armaan lapsuuten’,
- Ja äitin syli suloisin
- On muisto siinä ihanin.
- En rakkautta suurempaa
- Ma osakseni missään saa,
- Kuin oli äitin armahan
- Lastansa, mua kohtahan.
- Mun tähteni hän valvoi yöt,
- Kaikk’ kielsi, teki suuret työt
- Kun sairaana mä makasin,
- Hän hoiti mua kyynelin.
- Ja noita hänen laulujaan,
- Joill’ lauloi mua nukkumaan,
- Mä kauniimpia kuule en,
- Niit’ usein vielä laulelen.
- Jos sävelet ja laulu tuo
- Mun rintaan sulo-tunteet, nuo
- Kaikk’ kaunis äitin laulu loi –
- Mun laulajaks’ se saattaa voi.
- Hän töissään sekä sanoissaan
- Jos nuhtelikin toisinaan,
- Ol’ lempeä, myös näki sen
- Kun hellän loi hän katsehen.
- Mi parhainta häll’ oli vaan,
- Siit’ antoi mulle, armauttaan
- Tuot’ äkillistä kaikittain
- Näin aina nauttia ma sain.
- Hän edestäni rukoili
- Ja taivahasta kertoili,
- Myös kuinka hyvät lapset vaan
- Sen enkel’-seuraan otetaan.
- On monta muistoo suloista
- Mull’ lapsuuteni ajoista,
- Vaan muisto äitistäni on
- Minulla armain, verraton.
Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. IV. 1885. Savo-Karjalaisen Osakunta, Helsinki.