Äiti kehdon ääressä

Äiti kehdon ääressä.

Kirjoittanut Frans Mikael Franzén


Laa, laa!
Laulaa äiti, laps kuulla saa.
Laa, laa!
Kukan kuvuss’ on helminen,
äidin helmassa lapsonen.
Västäräkki rukka,
älä koske kukkaa!
Hiljaa, kissa! Koira, soh!
Äidin kulta nukkuu jo.
Laa, laa!
Lapsi äidiltä suukon saa.
Laa, laa!
Kupu kukkasen sulkeutuu:
silmät kiinni sun on ja suu.
Narri: taas ne avaa!
Kiltti naurain havaa.
Pientä kehtoon haluttaa:
äiti häntä katsastaa.
Laa, laa!
Laulaa äiti, laps kuulla saa.
Laa, laa!
Lintu turvassa pesäss’ on,
lapsi kehdossa murheeton;
ei sen mieleen sovi
paavi, herrain hovi.
Äidin laulelessa sen
aika kuluu hiljallen.
Laa, laa!
Hiljaa! Lapsi nyt nukahtaa.
Laa, laa!
Mikä sielussas uinailee?
Himot, toivo, mi pettynee!
Joko siellä piilee
koi, mi vihdoin viilee
kukkaas, tahraa hedelmäs,
murehduttaa äitiäs?
Laa, laa!
Vait on äiti, laps uinahtaa,
Laa, laa!
Kenkään ei sua turmiohon
saa nyt: äitisi läsnäs on.
Kohta lintu liitää,
kauas multa kiitää,
minne mahtaa lentääkään,
missä löytää määrän pään?
Laa, laa!
Suukon lapsi, kun herää, saa.
Laa, laa!
Murheetonna se maata voi,
äidin silmä kun vartijoi.
Jos sä sitä milloin
kaipaat, katso silloin,
uskoen ja toivoen
isän silmään taivaasen!


Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.