Äiti kätkyen ääressä

Äiti kätkyen ääressä.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Päivä paistoi ja kukat tuoksui,
Kun sa synnyit, mun pienoisen’;
Linnut lauleli suloin silloin
Ylistyksensä Luojallen.
Taivas siinsi ja järvet hohti,
Kaunokoivut ne kuiskaili,
Kun sa silmäsi ensi kerran
Auoit, syömmeni lemmikki.
Mitä näkivät silmäs silloin? –
Ihanuudesta taivaan, maan
Painui mielehes kuva Suomen,
Painui rakkaus Jumalaan. –
Kauniiks saaos sa pienokainen,
Taimi taivahan tarhassa!
Kasva kauniiksi hyvehissä
Maasi, kotisi sulona!
Näitä aatelien olen tässä
Kehtos ääressä istunut,
Sua katsellen, koska hiljaa
Uni silmäs on sulkenut.
Kun sa tyynenä nukut tuossa,
Siitä syömmeni riemuitsee;
Nuku kaunoinen rauhallisna –
Äitis valvoo ja rukoilee.


Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.