Äiti kätkyen ääressä

Äiti kätkyen ääressä. Kirjoittanut Irene Mendelin

Päivä paistoi ja kukat tuoksui,

Kun sa synnyit, mun pienoisen’;

Linnut lauleli suloin silloin

Ylistyksensä Luojallen.

Taivas siinsi ja järvet hohti,

Kaunokoivut ne kuiskaili,

Kun sa silmäsi ensi kerran

Auoit, syömmeni lemmikki.

Mitä näkivät silmäs silloin? –

Ihanuudesta taivaan, maan

Painui mielehes kuva Suomen,

Painui rakkaus Jumalaan. –

Kauniiks saaos sa pienokainen,

Taimi taivahan tarhassa!

Kasva kauniiksi hyvehissä

Maasi, kotisi sulona!

Näitä aatelien olen tässä

Kehtos ääressä istunut,

Sua katsellen, koska hiljaa

Uni silmäs on sulkenut.

Kun sa tyynenä nukut tuossa,

Siitä syömmeni riemuitsee;

Nuku kaunoinen rauhallisna –

Äitis valvoo ja rukoilee.

Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.