Äiti.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Hän valvoo pirtissä yksinänsä
Ja lasta tuutivi käsillään,
Ja kaive, murhe on sydämmessä
Ja lapsi kuoleva sylissään. –
Voi, äiti raukka, jo päivä koittaa,
Ja yö on mennyt sun valvoissas,
Sun vaaliessas ja hoitaessas
On enkel’ suudellut pienoistas.
Nyt nukkuu tyynenä, ihanaisna
Ja kivutoinna hän helmassas;
Nyt silmät ummessa, hymyhuulin
Hän lepää vasten sun poveas. –
Vaan kirkastettuna taivon mailla
On henki lapsesi viaton,
Hän virren kaunihin veisaa siellä
Ja valkosiipinen enkel’ on.
Niin ellös sure, sa äiti armas,
Vaikk’ kylmä ruumis sylissäs on,
Vaikk’ kukkas kuihtui ja toivos murtui!
Oi ellös sure: hän enkel’ on.


Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.