Äidittömät (Ekberg)

Äidittömät. (Franzén.) Kirjoittanut Frans Mikael Franzén

Ruotsinkielinen alkuteos De moderslösa.

Nuorin.

Äiti nukkuu.

Nuorimman jälkeinen.

               Vait! käy hiljalleen:

Äidin sietää maata, kun on sairas.

Nuorin.

Äiti nukkuukin niin kauvan nyt,

Päiväkauteen katsonut ei pientään.

Vanhin.

Ei, ei koskaan katso enää hän:

Hänet viedään multaan.

Vanhimman jälkeinen.

                        Ei, kuin tähti

Nousee taivaasen hän, ynnä taas

Sieltä katsoo meitä mielellänsä.

Nuorimman jälkeinen.

Ken nyt äidiks tulee?

Vanhimman jälkeinen.

                      Tiedänhän:

Isä tulee.

Vanhin.

           Kuinka hän voi tulla?

Vanhimman jälkeinen.

Kyllä voi; sen näin mä tänään jo.

Hän voi meistä pitää niinkuin äiti.

Vanhin.

Eikös aina pitänyt hän niin?

Vanhimman jälkeinen.

Hän vaan istui, kirjoitti ja luki;

Harvoin tuli pieniensä luo.

Ja nyt tahtoo kanssamme vaan olla,

Nostaa polvilleen ja katselee,

Niinkuin äitikin, ja vettä vuotaa

Silmänsä, kun meitä varoittaa

Äidin neuvoo koskaan heittämästä.

Sinä, kun niin muistat, kerro’s mulle.

Vanhin.

En, en koskaan heitä sanojansa:

”Lapseni, maan pääll’ en enää viivy:

Vaan ma luoksenne jään sydämmeen.

Sieltä salavaroitus jos kuuluu

Ystävän, mi pahaa vastustaa,

Muistakaa: Se ystävä on äiti”.

Lähde: L. O. E. 1886: Runoelmia. I. Helsinki.