Äidin toivo

Äidin toivo. Kirjoittanut Immi Hellén

Multien alla jo uinuu taatto,

kotona majaili surujen saatto.

Kipeimmin iskut ne äitihin koski,

murheesta kalpeni huoltajan poski.

Vaan äiti kun katsovi vanhintansa

tuota reipasta, pirteetä poijuttansa,

jon’ silmänluonti on vilpitön, syvä

ja huulten hymy niin herttaisen hyvä,

niin toivon tuike sen sielussa herää,

kuin kukkanen keväällä tekee terää.

Ja on kuin kevenis taakka huolen,

kuin kantaisi poikanen toisen puolen.

Ja poika hän äitinsä aatokset lukee,

niin, kerran hän äitiä turvaa ja tukee.

Hän maksaa äitinsä huolen hinnan,

se unelma ihana nuoren rinnan.

Siks’ tie sen on vakaata vaellusta,

on elämäntaistohon kouluutusta.

Ei houkuta valhe, ei vilppi, väärä,

kun ihana on hällä matkanmäärä.

1929.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.