Äidin käytyä
Äidin käytyä. Kirjoittanut Hilja Tamminen |
- Äiti mulle mieleen tuli,
- äiti vanha, harmaantuva.
- Sydän lämpöiseksi suli,
- muistohon kun äidin kuva
- nousi näin.
- Saapui kohtaloa julmaa
- katsomahan lapsen polon.
- Kyynel kastoi silmäkulmaa
- nähtyänsä vangin olon,
- johon jäin.
- Ryppyiseksi oli poski
- tullut, hiuksiin hopeoita
- lisää. Oi, se minuun koski!
- Silittelin hiljaa noita
- kädelläin.
- Lohdutella koki. – Yhä
- muistan äänen värähdyksen
- hellän. Sen on sointu pyhä
- läpi suuren kärsimyksen
- soiva viihdyttäin.
Lähde: Tamminen, Hilja 1923: Vainon ajoilta: runoja. Tampereen työväen sanomalehti o. y.,
Tampere.