Äidin käytyä.

Kirjoittanut Hilja Tamminen


Äiti mulle mieleen tuli,
äiti vanha, harmaantuva.
Sydän lämpöiseksi suli,
muistohon kun äidin kuva
      nousi näin.
Saapui kohtaloa julmaa
katsomahan lapsen polon.
Kyynel kastoi silmäkulmaa
nähtyänsä vangin olon,
      johon jäin.
Ryppyiseksi oli poski
tullut, hiuksiin hopeoita
lisää. Oi, se minuun koski!
Silittelin hiljaa noita
      kädelläin.
Lohdutella koki. – Yhä
muistan äänen värähdyksen
hellän. Sen on sointu pyhä
läpi suuren kärsimyksen
      soiva viihdyttäin.


Lähde: Tamminen, Hilja 1923: Vainon ajoilta: runoja. Tampereen työväen sanomalehti o. y., Tampere.