Äidin hautamerkiksi (1936)

Äidin hautamerkiksi

Kirjoittanut Jalmari Virtanen


Elokirjavat vuodet jäivät
Minun taakseni murheineen,
Ilonlenseät jäi monet päivät,
Ne vain saapuivat harvakseen.
Oli myrskyä, taistelun tulta,
Oli tyyntä ja leppoisaa.
Yhä hoivana äitini kulta,
Kun ma kiertelin maailmaa.
Mua tappion hetkinä viihti,
Mua karkasi neuvoillaan,
Eikä murtunut, taistohon kiihti.
Vähin vanheni touhutessaan.
Työn ääressä aamunsa varhaat
Ja hiipuvat illansuut.
Hällä ystävät vanhat ja parhaat.
Oli rukki ja kangaspuut.
On niinkuni vieläkin pyrräis
Hänen rukkinsa ennalleen
Ja polvella mirrimme hyrräis
Minä tässä kun laulua teen.
Minä muistojen säikeistä virren
Punon hälle, ken laskettiin
Keväthetkenä kätköhön kirren,
Manan suojihin multaisiin.

1928


Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.