Äidin hautamerkiksi

Äidin hautamerkiksi

Kirjoittanut Jalmari Virtanen


Elon kirjavat vuodet jäivät
minun taakseni murheineen,
ilonlenseät jäi monet päivät,
ne vain saapuivat harvakseen.
Oli myrskyä, taistelun tulta,
oli tyyntä ja leppoisaa,
yhä hoivana äiti kulta,
kun kiertelin maailmaa.
Mua tappion hetkinä viihti,
mua karkaisi neuvoillaan,
eikä nurkunut, – taistohon kiihti.
Vähin vanheni touhutessaan
työn ääressä aamunsa varhaat
ja hiipuvat illansuut.
Hällä ystävät vanhat ja parhaat
oli rukki ja kangaspuut.
On niinkuni vieläkin pyrräis
hänen rukkinsa ennalleen
ja polvella mirrimme hyrräis,
minä tässä kun laulua teen.
Minä muistojen säkeistä virren
punon hälle, ken laskettiin
keväthetkenä kätköön kirren,
manan suojihin multaisiin.

1928


Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.