Äidin apuna
Äidin apuna. Kirjoittanut Immi Hellén |
- Anni ja Ulla hippasilla
- juoksivat kevään kunnahilla,
- liehuivat pitkin kotirantaa.
- Eikö jo puhkee kevään kukat? –
- Ah, mutta reikiä saivat sukat!
- Parsia täytyy kärkeä, kantaa.
- Äidillä muutenkin paljon on työtä:
- valvoa saapi monta yötä,
- pien’ veikko kun hampaita saapi.
- Einettä vinkuu nassut, possut,
- paikata täytyy Tommin tossut,
- Pirkon paita se ratkeaapi.
- Siksipä juuri Anni ja Ulla
- päättävät tyttöset toimeen tulla
- omin neuvoinsa näistä asti.
- Neulaan tarttuvat tosissansa,
- parsivat pallerot sukkiansa.
- Työ se käykin taitavasti.
- On tässä tytöillä tosi tuuma,
- pistävät niin, että neula on kuuma.
- Ken ensinnä valmiiks entää?
- Pien’ Ulla hän ensinnä ehtii kärkeen,
- sai Annikin valmiiksi työnsä tärkeen. –
- Taas saavat he perhoina lentää.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.