Äänettömyys.
(Nikanderilta)
Kirjoittanut Karl August Nicander


Äänettömyys! sie
Elämän kuolo
Kuoleman elo,
ja Tutkinnon äiti
Aatoksen lähde
Rauhoa tuo!
Sielullen tuota
Lepo, ja poista
Pois se maailman
Hirmuinen pauhu!
Lämpöisten siipeisi
Suojaan syämmeni
Levollen suo!
Että se huoletta
Että se äänettä
Ois kuin aalto
Tynell’ on vait
Äänettömyys! sie
Elämän kuolo
Kuoleman elo
Rauhasi tuo!
Vait oli ensi-
Imisen aatos
Vait ens ihmisen
Ruoko’uskin.
Vait Paradisin,
Riemuinen rauha.
Kukkaiset joivat
Valon ja kasteen, –
Valo ja kaste
Taivaalta tullessa
Olivat vait.
Äänetti ylpeet
Puut viheriäiset
Kohoilivat;
Aurinko heitä
Säteillänsä
Kruunasi vait.
Ensimäisellä
Äänellä kuoli
Viattomuus.
– – –
– – –

*) Syystä, jolle emme mahda mitään, on tämä kirjoitus täytynyt ilmaantua tälläisnä, ja myös lehden ulosanti viivähtyä.


Lähde: Kanava 12.11.1846.