»Myrskylinnun» laulajalle

»Myrskylinnun» laulajalle. Kasimir Leinolle, 50-vuotiaalle. Kirjoittanut Juhani Siljo

Kun mylvi myrsky ja laine lauloi

ja rantaan loiskivat kevätveet

ja yli aaltojen ilmain halki

soi myrskylintujen säveleet,

niin laajoiks aukeni taivaan rannat,

maa kaikki nuortui ja norjistui,

ja päivän kultia kukkuroillaan

mert’ aavaa päin runopursi ui.

Mi riemu päästä noin päivää kohti

ja vetten leikkihin väljempäin!

Kun taivaan tannerta tuulet pyyhkii

ja sarjat pilvien kiitäväin,

mi lumo laulajan mielen täyttää

ja elon usko ja uskallus!

Ja illan seesteessä eteen nousee

maan kauniin, kaukaisen kangastus.

– – –

On suvi mennyt, on saanut syksy,

jäänriitta rannoilla helisee.

Ja talven ankeus mieleen astuu

ja rantaa laulajat astelee.

Niin uhkaavaiset on taivaan ääret

ja pihat pilvein niin kolkot taas,

ja miehet nuoret syysmyrskyin alta

runopurtta monta jo maalle kaas.

Syyssuku nuori nyt rantaa astuu,

on sillä mielessä talvi vain:

vaan kevään laulajan silmä seestyy:

»mä kevätmyrskyjä mennä sain!

Ol’ ilo laskea ulapoille,

kun liian ahtaaksi kävi maa!

– se muisto syksynkin murheen alta

kuin valo auringon vapahtaa!»

Lähde: Siljo, J. 1919: Selvään veteen: runoja ja tunnuslauseita . Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.