»Mun onneni!»

»Mun onneni!»

Kirjoittanut Friedrich Nietzsche

San Marcon kyyhkyt näen jälleen: helle

puol’ päivän torillani värisee.

Teen jouten lauluja, ne siniselle

taivaalle niinkuin kyyhkyt leijailee –

ja palaa luokseni,

viel’ yhden soinnun solmin lentimelle

– oi onneni!

Oi taivaankansi, sinisilkki-pielin

mi kaarrat kaupunkia kirjavaa,

sua rakastan ja pelkään kademielin...

sun sieluas mun sieluin janoaa!

En siitä luopuisi

kai koskaan? – Ei, siit’ emme haasta kielin!

– oi onneni!

Sa torni tuima, jalopeura-innoin

mi nouset, sota syntysi on syy!

Soi laulus torin yllä malmirinnoin – :

sen herra olet, sen accent aigu.

Jos jäisin luoksesi,

mun piirittäisit hennoin pilvilinnoin...

– oi onneni!

Ei lankee varjot vielä, soitto poista,

siks kunnes saapuu tumma, lauha yö!

Ei säveleet oo päivän, viel’ ei loista

korujen kulta-purppurainen vyö,

on aikaa kylliksi

viel’ laulaa yksinäisyys-unelmoista

– oi onneni!

Lähde: Saksan kirjallisuuden kultainen kirja. 1930. Toimittanut Rafael Koskimies. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.