Vuoriseudun peikkoja

Vuoriseudun peikkoja Kirjoittanut Gustaf Fröding

»Ja jos uskot tahi et, minä kyllä kysyn viisi,

mut muuten se on totta, tai vieköön minut hiisi,

ett’ toissa yönä peikkoin kera ottelin, mies! –

Sysimiilulla me valvoimme Länsinevan mailla,

oli aamuyö ja kello vähän kolmesta vailla,

kun kuului jumu julma, ja Pekka sano’: ’Kies!’

Maa jysähti, ja järkkyi tunturien palle,

kuin härkäin möly vuorilla kulki», sano’ Kalle.

»Tuli temmeltäin ja toimien peikot eri teiltä,

ja arvaa sen, jos leikki jo poissa oli meiltä,

kun ne kohti tuli kömpien ja kupsahtain.

Salo rytisi ja ryski, ja roiske kävi suolla,

ja kun mörköin oli mitta kuin kirkkomme tuolla,

niin totta oli männyt kuin korsia vain.

Havuläjään lymys Pekka ja peittyä ties,

taa miilumajan itse kävin kätköön, mies!

»Kuin rautaläjää raastain ne pelmus ja puhki,

käsivarret kuin kankipajan moukarit huhki,

ja muutamilla nyrkit kuin hiidenkivet näin;

suut ammolla kuin vuorenkolot rehkivät ruojat

ja jo muutamat ne päähänsä sai sysisuojat,

ja kärsät kuin nostoranat kääntyi päin,

sähis silmät ja leimus kuin lieskauunin lies,

ja arvaa sen, jos tunsin jo tuskaa, mies!

»Ne miilun ääreen istui, – ne harkkorautaa paistaa,

ja rautahölmä-rokkaa ne keittelee ja maistaa,

kuin linnunluuta auroja rouskuttaa.

Ne miilun luona tanssi, – kävi hyppyhyn roikka,

kuin kirkkoin olis hyppy ja ruukkien loikka,

ja kuin ukkosen käydessä tömisi maa.

Ja jos tansseja en tiedä, niin viskaises ja vies! –

mut tanssiseuraa moista en nähnyt, mies!

»Ja kun käppyrässä siin’ olin hervoton ja heikko,

tuli oikopäätä luokseni viirusilmä peikko,

mua penkoili ja kiinni kävi sääristäin:

’Vilu viistoon ja kieroon, on pöllöjä suossa,

nyt äijänlihaa saadaan’, se irvisti tuossa,

mut samassa jo päivän mä nousevan näin.

’Kas aurinkoa’, huusin, ’se loimuu kuin lies’,

ja ne aivasti ja pisti jo hölkäksi, mies!

»Maa tömisi, ja vankkui vuorenselän palle,

kun pöllytteli pakoon ne pohjoisen alle

ja kellahti kumoon jo tunturin taa.

Oli nähdä kuni tappelua masuunimajain,

kuperkeikkoja ruukkein ja kankirautapajani,

sysisuojain ja malmilatoin mellakkaa.

Näes yhtä pahoin päivää käy peikot pakosalle,

kuin valetta ma vieron ja vihaan», sano’ Kalle.

Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.