Vijatoinna kärsivän valitus

Vijatoinna kärsivän valitus *). (Lähetetty) Kirjoittanut Heikki Selin

Mikä multa sorti äänen kaunosen?

Mikä myöskin murti rinnan ilosen?

Ah ne monet tuskat, kuin mua rasittaa,

Monet pahat puuskat joill’ mä poljetaan!

* * *

Ne särkee sydämmeni, ahdistaa rintani,

Surulla alkaa työni ja päättää päiväni.

Jos joku multa kysyis kuka sua vainoopi,

Niin saisi vastimeksi sen mitä seuraapi:

”Jos taidat sinä lukee petäjät mäellä,

Sitten sä taidat tuntee ne kuin mua vainoovat?”

Ah kuhun polo poika mä tieni ottaisin,

Ett’ saisin rauhas’ olla niilt’ kuin mua vainoisit?

Ah surullista aikaa mun nuoruudessani,

Kuin kovin mua painaa, hävittää riemuni!

Ah kylol’mä on se rinta kuin ennen all’ lämmin;

Jos koitan sitä muuttaa, kylmenee enämmin.

Jos vielä kerran koittais se rusko ihana,

Ett’ riemu huolet voittais ja surun kukistais!

Sitten mä iloitsisin kuin käki kesäkuus’;

Pois olis suru silloin; siit’ tulis laulu uus’.

Ah nuorukainen täällä, jot’ suru vaivaapi,

Hän on kuin lehti jäällä, jot’ tuuli ajaapi.

En voi enämpi laulaa, sill’ päätän virteni;

Jos loppuis tämä vaiva, kyll virttä venyisi.

Henrikki Selin

Tulosten Koulumestari.

*) Runoja, lähetettyjä ynnä tämän laulun kanssa, ei sovi’ Suomettaren ottaa’ myötänsä.

Lähde: Suomettaren vuosikerta 1847, 27. huhtikuuta s. 1. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 21.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Suomettaren vuosikerta 1847. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/smtr/smtr1847_rdf.xml.