Valvova äiti

Valvova äiti. Kirjoittanut Irene Mendelin

Sulo-unta vuotehella

Nukkuu lapsi herttainen.

Äiti viel’ on valvehella,

Uutterasti neuloen.

Sädehtien silkki säihkyy,

Josta neuloo hamosen;

Mieless’ äidin muistot väikkyy,

Muistot aikain menneitten’.

Oi, hän muistaa, kuinka kerran

Morsianna seisoi hän,

Seisoi huonehessa Herran

Kera armaan ystävän.

Päivä paistoi kirkkahasti

Yli vetten, mannerten;

Virret sointui ihanasti,

Nousten sinitaivaallen.

Värähteli huntu hieno,

Myrttiseppel’ tuoksuili;

Sydämmessä onni vieno,

Autuus, lempi asusti. –

Kuihtunut on seppel’ aikaa –

Ystävä hän poissa on –

Välttämähän Tuonen taikaa

Inehmo on voimaton. –

Sädehtien silkki säihkyy, –

Lapsi nukkuu rauhaisaan,

Mieless’ äidin mietteet väikkyy,

Väikkyy aikaan tulevaan.

»Mitä aika sulle luopi,

Orpolapsen’ ihana?

Ilon vaiko huolen tuopi,

Tietää yksin Jumala.»

»Nyt sa nukut, lapsi armas,

Unta tyyntä, ihanaa –

Suokoon Herra, ett’ei karmas

Mailma sulle olla saa!»

Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.