Valheen viesti

Valheen viesti Kirjoittanut Jussi Lonkainen

Soi jouluviesti jälleen yli maan,

ja temppeleissä vaskikellot helää,

ne tuhannet saa otsat taipumaan,

taas tunne ihmisyyden hetken elää.

Saa rauhan sana mielet heltymään,

se kaipuun kumman purkaa sydämien,

kuin kulkijalta, joka yksinään

vie kaihon luokse lietten lämpöisien.

Soi rauhan viesti yli hankien,

se kärsiväisen ihmiskunnan tapaa,

jää jälleen luokse porttein vierasten,

vain harvain luokse sillä tie on vapaa.

Ei löydy täällä sijaa vieläkään,

vaan kääntyä saa ulos usten takaa,

ja tallin seimeen painaa koidon pään,

näin kera muulein vuodeheinät jakaa.

Soi jouluviesti valheen sanomaa,

se tuutii mielet valherauhan hurmaan.

On veriruusuin koristettu maa

ja hyvä tahto hukkuu sodan surmaan.

Käy ristintietään suuri Rakkaus,

ja kansat sille kantaa ristinpuuta,

viel’ yhä jatkuu piikkikruunaus,

ja Juudas petosmielin tarjoo suuta.

Soi jouluviesti valheen sanomaa,

ja valheen vaski talviyöhön helää.

Oi, milloin rauhankukkiin saapi maa

ja siinä veljestoimin kansat elää? –

Me uskomme, nuo kellot kerran soi

myös todensoinnut ylhään jouluyöhön,

ja kansat ristin alta päästä voi,

kuin sana käskee, hyvän tahdon työhön.

Lähde: Lonkainen, Jussi 1928: Taistelun keskeltä: lausuntarunoja työväenjärjestöille. Osakeyhtiö Hämeen Kansa, Hämeenlinna.