Välimeren aamu

Välimeren aamu. Kirjoittanut Saima Harmaja

Yön unettoman onni aineeton

vie minut Välimeren aamuun vienoon.

Satuinen sini vaalennut jo on,

ja tähdet sammuu ohimoilta tienoon.

Ylt’ympärillä kasvoin ihanin

jää ruusut vielä aamu-uneen hentoon,

mut hereillä on tuoksu suloisin,

ja linnut pyrkii palmupuista lentoon.

Jo takaa vuorten sinikukkulain

lehahtaa taivaanseinä hellään kultaan,

kun kirkas silmin nostaa kertatultaan

etelän päivä yli puutarhain.

Kuin paratiisin aamuun väikkyvään

niin meri aukee silmieni eteen.

Etäinen hohde vaipunut on veteen,

vain aamun holvistot, vain valon nään.

Yönsinisinä varjot rantojen

ulapan valkosyliin kuultaa vielä,

mut ruskon värit vaihtuu tuulten tiellä,

ja hymyyn herää aalto utuinen.

Ovilla loistavilla itse taivaan

niin säteen puna sattuu satulaivaan,

mi purjeissansa kaikki aamun koi

ui valoon, jota tajuta ei voi.

Lähde: Harmaja, Saima 1935: Sateen jälkeen: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.