Tyttö, lemmen voim’ on suuri

Tyttö, lemmen voim’ on suuri. (Mukaelma Runeberg’in mukaan). Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Usein lasna ollessani

Kuulin äitini sanovan:

”Tyttö, lemmen voim’ on suuri,

Esteet kaikki voittavainen.”

Näin hän, äitini, varoitti,

Opetti omenatansa.

Kai sä, äiti, oikein puhuit!

Usein rannalla mä seison,

Kussa kultani erosi,

Laiva pisti pilven taakse

Meren rannan tuolla puolla.

Meren julman vaahto’essa,

Raju-ilman raivotessa,

Käteni mä aaltoon käännän,

Sormen lasken lainehesen.

Asetu sä, julma aalto,

Asettele muutkin aallot!

Totta aalto pauhaavainen,

Laine laivaa pieksäväinen,

Kullan purtta puistavainen,

Totta tuima meren impi,

Ehkä etäälläkin raivoo,

Unilauluni hän kuullee,

Herennehen raivostansa,

Koska lemmen voim’ on suuri,

Esteet kaikki voittavainen.

Usein, tuulen tuudittaissa,

Männyn latvaa heiluttaissa,

Lähetän mä kukkulalta

Kullalleni huokauksen:

”Tule, kultani, kotihin!”

Aamu, ehkä heikko onkin,

Kuulunehen kullalleni,

Se kai pääskyn lailla kiitää

Ilman halki merten taakse,

Koska lemmen voim’ on suuri,

Esteet kaikki voittavainen.

–i–a.

Lähde: Tapio 4.8.1880.