Tupakan synty.
(Arabialainen satu.).
Kirjoittanut anonyymi


Muhamedin korvessa vaeltaessa, näki hän eräänä kylmänä talvipäivänä kyykäärmen, joka makasi jähmettyneenä. Hän otti sen ylös, lämmitti sitä käsissänsä ja palautti siihen liikuntavoiman. Kiitokseksi tästä armeliaisuuden työstä oli tuo kiittämätön käärme tuskin tuntenut itsensä uudesta syntyneeksi, ennenkuin nosti päätänsä ja suhisi:

”Profeetta minä puren sinua”.

”Ja miksi? Jos sinulla on siihen hyväksyttävä syy, niin minä myönnän sen”.

”Sinun sukusi on minun sukuni vihollinen; katkera riita kestää minun ja sinun kansasi välillä”.

”Mutta enhän minä ole sinulle tehnyt koskaan muuta kuin hyvää”.

”Minä puren sinua, ettet sinä voi tehdä minulle pahaa”.

”Elä ole kiittämätön!”

”Minä olen vannonut korkeimman Jumalan kautta että minä puren sinua!”

Mainitessa Allahin (Jumalan) kalliin nimen, tyytyi profeetta vastaamaan:

”No, olkoon menneeksi! Pure sitte minua Jumalan nimeen”.

Käärme pisti tutkaimensa Muhamedin käteen, ja tämä, ollen arka kivulle, lingotti käärmeen luotansa, kuitenkaan vahingoittamatta sitä, jonka tehtyä hän, halveksien puolestansa tehdä sille pahaa, imi myrkyn haavasta ja sylki maahan.

Siitä sylistä syntyi se taimi, jonka nimi on tupakka ja joka on käärmeen myrkkyä.


Lähde: Turun Lehti 3.2.1887.