Tunnustus (Leino)

Tunnustus Kirjoittanut Eino Leino

Kaikki jos kuolikin muu, ei ihmisten ilkeys, ei raakuus,

tuhmuus tuo rajaton, jono tuo jokapäiväinen; kuolleet

eivät ne yöt, nuo yksin-mietityt, eivätkä aamut,

ainoat laulelijan toki lempeät, lehtivät kunnaat,

nähdyt nuo elon morsiushunnut ja päärlytkin päivän,

määräelemättömät kuin maantie, kuin renkien reuha.

En tätä siedä, en salli, en tuhmuutta tään majatalon –

josta ma lähtevä lien kotilieteni korkean vuoksi

kohden tuntematonta, ilon, itkun ja tuskien aavaa –

min nimi on typeryys, älyn tylsyys, tyhjyyden kammo,

kauheus kansan ja maan, kun sen nerot viimeiset sammuu.

Aurinko aaltohon vaipuu. Atlantis unhoon nyt uppoo.

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.