Tunne ja järki

Kirjoittanut Eino Leino


Ikipäiviksi luulin jo lempeni soiton
ma Pohjolan myrskyissä vaienneen
ja luulin jo järjen vienehen voiton
ja aateaaltojen tyyntyneen.
Mies tarmokas taasen ma olla koitin,
joka ei ois hulluja houraillut,
ja nuoria muita ma lapsiksi moitin
– olin itse jo varma ja vakaunut.
Vain valtuusmiesten nyt vaalia mietin,
kuink’ eespäin käy käsiteollisuus,
tositoimissa miehen nyt aikaani vietin
– pakomatkalle karkkosi runollisuus!
Mut silloin näin minä, neito, sun jälleen
– kun en olis nähnynnä koskonkaan! –
Ja tuntehet tuhkasta leimahti tälleen,
runohaavehet palaili matkaltaan.
Mut ei! – Ole mies! – Älä astu harhaan!
Pois lapsekkuus, utu-unelmat pois!
Näät lempi se vie sinun voimasi parhaan,
ja tuntehet turmella tarmosi vois!
Taas tunnen ma rinnassa entistä tulta –
kun kylmänä vielä mä kestäisin!
Ett’ei vaan huomata ehtisi kulta,
miten häntä lemmin sittenkin!


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.