Toukokuun ensimäinen päivä

Toukokuun ensimäinen päivä Kirjoittanut Jussi Lonkainen

Taas satain, tuhanten ja miljoonien

lyö raskas jalka jälleen maata vastaan.

Taas hulmuavat liput, sävelien

käy tahtiin valjut joukot raadannastaan.

Aurinko palaa! Väistyi hirmu yön,

sen kahlehtimat orjat unohtivat työn,

kas, päivän sädekruunu kuultaa kulmillansa.

Mi suuri näky! Joukko mittaamaton

taas täyttää kadut, kujat kulkeissansa,

pää pään on vieressä ja loppumaton

tuo virta vierii ulos luolistansa.

Aurinko palaa! Sitä tervehtää

tuo miljoonien meri, jolta sydän jää

sai päivän suudelmissa sulamahan.

Nyt juhlatunne täyttää kiusattujen

yön lasten sielut, siksi soitot soikoot,

päät paljastukoot, talveen kahlittujen

ylitse kevään tuulet huminoikoot!

Aurinko palaa! Virkoo kuollut maa,

ja orjain valjut posket veriruusut saa,

kun toivon eestä esirippu aukee.

Oi kevät, kevät! Usein kyynelöiden

sua ikävöimme matalahan majaan,

me polot piinan alla pitkäin öiden

sun tuloos luotimme kuin vapahtajaan.

Aurinko palaa! Uskoimmehan niin,

kun illoin lietten tuli hiipui sammuksiin,

ja kylmä yö toi kolkon tuskan kotiin.

Nyt loppui yö, jo tulit, kevätkulta,

ei uskomme siis ollut turhaa unta.

Siks’emme tänään vaali ahjon tulta,

vaan kutsuu meitä valon valtakunta.

Aurinko palaa! Siksi soitot soi,

taas päämme yllä kevättuulet huminoi

ja punaliput kirkkautehen viittaa.

On tänään juhla suuren huomenkoiton,

taas löytää orja käden kätehensä.

Nyt etelästä periin pohjan loiton

vie viestin jälleen veli veljellensä:

Aurinko palaa! Siksi tuntenet,

lyö jälleen samaan tahtiin orjain sydämet

ja jalka astuu samaa suuntaa kohti.

Niin, samaan suuntaan, joka johdattaa

yön lapset saamaan auringossa sijan.

Me uskomme: se kevät kerran saa,

mi kaataa maahan orjain kahlehtijan.

Aurinko palaa! Loppuu inha yö

ja silloin ihmisyyden suuri hetki lyö. –

Se toivo johtaa meitä talven yli.

Lähde: Lonkainen, Jussi 1928: Taistelun keskeltä: lausuntarunoja työväenjärjestöille. Osakeyhtiö Hämeen Kansa, Hämeenlinna.