Ystäville sairasvuoteella

Ystäville sairasvuoteella. Kirjoittanut Gustaf Fröding

Puhutte sanoja kuin taivahasta,

Soitatte kyökkimoraalilla suuta.

Teill’ lahjat on – jo laatkaa saarnaamasta!

– Ne teitä lohduttaa, ei ketään muuta!

Mut kielenne, mä pyydän, sitokaa,

Ja viisautenne keuhkot tukkikaa,

Pois mahtisuus, se kellekään ei sovi!

Mä tahdon rauhaa, suunne tukkikaa!

– Kun sielu sairastaa, ei fraasit sovi.

Pois virsienne hälinä,

Ja vanhain manaustenne tuttu pärinä,

Mi käskee: lennä! vaikka siivet kuoli!

Pois sormet haavoista, ne vuotaa verta,

Mä yksin tahdon täysin tuta kerta

Mun oman tuskain – lohtua en huoli!

Lähde: Fröding, Gustaf 1895: Valittuja runoja: kokoelmista ”Guitarr och Dragharmonika”, ”Nya Dikter” ja ”Räggler å Paschaser”. Suomentanut Yrjö Weijola. Tarkastanut ja lyhyellä luonteenkuvauksella varustanut Kasimir Leino. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.