Postumukselle

Kirjoittanut Horatius


Voi, aika rientää, Postumus, Postumus,
kuin siivin siirtyy vuodet, ei viivytä
miel’ hurskas töitä kuolon kolkon,
ryppyjä, vanhuutta uhkaavaista.
Vaikk’ kolmin sadoin härkiä uhraisit
jokainen päivä, ystävä, ehdy ei
tuo virta suruinen, mi sulkee
Geryonin, Tityonkin kuulun.
Sen poikki kerran käyminen kaikkein on
maan minkä lapsia liemmekin, lienemme
kuninkahia tai kerjureita,
kaikille pursi on purjevalmis.
Varomme turhaan vaaroja taistelon,
pelkäämme merta Hadrian myrskyisää,
oi turhaan! Turhaan välttelemme
syksyllä terveyden syöjää tuulta.
Ei auta, kerran nähtävä kunkin on
tuo virta tumma, vierivä hiljalleen,
myös heimo herja Danaon lasten,
Sisyphus, tuomittu pitkään työhön.
On heitettävä maa, koti, vaimokin,
tuo mieluinen, ja puista sun tarhassas
sua, hetken lyhven herraa, seuraa
matkalle sypressi synkkä yksin.
Perijä tulee ansiokkaampi, juo
satojen salpain sulkemat viinit, käy
sun pöytääs niinkuin pappi, kastaa
kaulaa ja paasia permannonkin.


Lähde: Leino, Eino 1913 [1908]: Maailman kannel. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.