Posliinitehtaassa (Forsman)

Posliinitehtaassa.

Kirjoittanut Carl Snoilsky
Pohjalaiselle suom. Kaarlo Forsman.


Posliinitehtaass’ ilomielin näin
ma, kuinka työmies puuhas hikipäin,
sitkeetä savee leipoin käsillään,
siks’ kuin sai kannut, vadit syntymään.
Lasintees valkoinen ei kopeile
sa vati, vaan mull’ loistat hopeelle;
mull’ ootte köyhät kannut kalliimmat
kuin herraspöytäin loisto-astiat.
Oi halvat astiat, teitä ihailen:
te tuhansittain kohta kuljetten
käs’työläisen ja talonpoian luo,
joill’ työ ei pitkää ruokarauhaa suo.
Mua turha kiilto alkaa suututtaa:
ei kansa kaipaa roinaa koreaa.
Mut terve käs’, mi luopi hiljakseen
työst’ uupuneille kansalaisilleen!
Niin terve joka outo käs’, mi luo
maljalle muodon, josta voimaa juo
janoonsa kiirehesti lämmin suu,
kun työnsä homma hetkeks’ seisahtuu!
Tuo käsi, mielestämme arvoton,
se paljo tärkeämpi meitä on,
kun sivistyksen vaahtoporeita
puhumme vain – sanoja koreita.
Oi kenpä vois niin luoda runollen
tuon halvan muodon kansantajuisen,
jok’ antaa kotiruuan mehuisan
täytteeksi näljän, vaan ei hekkuman!
Mik’ onni, jos sun luoda sallittais
se malja, josta kaikki juoda sais
ne tuhannet, kut laulua janoaa
syvästä aian lähteest’ uhkuvaa!


Lähde: Pohjalainen 24.1.1890.