Paimen-ääniä (1895)

Paimen-ääniä.

Kirjoittanut Gustaf Fröding
Suomentanut Reinhold Roine.


Kuuletko kellot ja laulun kirkkaan
Kaitsevan, eksyvän kaitsiessaan?
Lehmät ne ammuu, kiirevilkkaan
Hölkkää seuraten paimentaan.
Kuule kuin kankahat vastahan soi:
Lilja – mun Liljani – lehmäni hoi!
Vuorten äyrähät kaikuja loi,
Kunnahat kumajaa
Hongikot humajaa:
Lilja – mun lehmäni – hoi!
Kalkatus kellojen uupuvi, toipuu,
Lehtien liipotus raukenee,
Metsä jo vaijeten unteloks voipuu.
Paimenen hoilotus,
Kutsuva loilotus
Yksin nyt korpia kiertelee.
Usvia huokuvi lammikon pinta,
Yö on ja päiväkin karkuhun saa.
Kas kuin tummeni metsikön rinta,
Varjot taajat sen verhoaa!
Uinuvi mänty ja uinuvi kuusi,
Koski vain yltyvi kuohussaan.
Kaukana helkkyvä nais-ääni huusi,
Kaitsevi, eksyvi kaitsiessaan.


Lähde: Fröding, Gustaf 1895: Valittuja runoja: kokoelmista ”Guitarr och Dragharmonika”, ”Nya Dikter” ja ”Räggler å Paschaser”. Suomentanut Yrjö Weijola. Tarkastanut ja lyhyellä luonteenkuvauksella varustanut Kasimir Leino. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.