Niin puhui Zarathustra

Niin puhui Zarathustra.

Kirjoittanut Gustaf Fröding


Mutta koska ehtoo tuli, menivät Zarathustra ja hänen opetuslapsensa vuorelle tarkastamaan tähtiä.

Ja koska he vuorella istuivat ja ylös taivaasen silmänsä nostivat tai alas laaksoon katsoivat, jossa metsä kasvoi pitkin jyrkänteitä, painoi Zarathustra alas päänsä ja vaipui ajatuksiinsa.

Sen jälkeen kohotti hän taaskin päänsä, puhui ja sanoi:

»Kuinka usein en ole teille sanonut nämät sanat: paetkaat hyvää ja ahkeroitkaat sitä, joka pahaa on! Sillä te tiedätte, että siveys on tyhmien orjien puhe ja paha sille hyvä on, joka pahan herra on ja ei sen palvelija. Ja kuinka en ole kehoittanut teitä rakastamaan ja edistämään teitänne ja ei teidän lähimäistänne! Sillä elämä on lyhyt ja se, joka tekee toisen tekoa ja ei hänensä, hän on oleva kuivan puun kaltainen ja se kuiva puu ei koskaan tule olemaan tarvepuuna siinä sillassa, joka yli-ihmiseen johtaa.

Mutta konsa olen minä teille sanonut, että teidän pitää sitoman ihmiset kahleilla, että te itse vapaina olisitte? Se on orjien kaltaista, jotka valtaan tulleet ovat. Tai koska olen minä teille sanonut, että teidän on lyöminen ja polkeminen niitä, jotka teidän kanssanne vallasta kilvoittelevat? Se on orjien tapa.

Kääntäkäät katseenne alas metsän puoleen, kussa monet latvat yli toistensa kohoovat! Tuleeko korkea puu korkeammaksi, jos matalat puut alaslyödään? Eli nostakaat silmänne ylös tuhansia, aina satoja tuhansia tähtiä kohti, jotka avaruudessa tuikkivat! Luuletteko te, että tähti Sirius loistaa kirkkaammalla valolla, jos muut tähdet sammuisit? Se on pilttien usko.

Niin kavahtakaat orjien tapaa ja pilttien uskoa, kun te annatte yli-ihmisen teissänne kasvaa! Ken tietää, jos hän, joka hänensä suurimmaksi luulee, on suurin? Ja eikö se vielä vähäkasvuinen, jolla suuri kasvuvoima on, ole suurempi kuin jo suurikasvuinen, jolla vähemmin voimaa on syntymästä ja jo on täyttänyt kasvamisensa mitan? Niin antakaat jokaisen kasvaa ja loistaa oman laatunsa ja kykynsä mukaisesti ja älkäätte olko alhaisia! Se, joka voimakkaimmin loistaa ja suurin kaikista on, koska kaikki on täytetty ja täydellisyydessään, hänen siemenestänsä ja väkevyydestänsä on yli-ihminen nouseva!»

Niin puhui Zarathustra ja opetuslapset ihmettelit suuresti.


Lähde: Fröding, Gustaf 1895: Valittuja runoja: kokoelmista ”Guitarr och Dragharmonika”, ”Nya Dikter” ja ”Räggler å Paschaser”. Suomentanut Yrjö Weijola. Tarkastanut ja lyhyellä luonteenkuvauksella varustanut Kasimir Leino. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.