Neito lähteellä

Neito lähteellä *) Kirjoittanut Ado Reinvald

Kukkalaakson puiden alla

Istui impi lähteellä,

Katsoin kuinka kirkas vesi

Hiedan alta kiehuili.

    Palavasti sykki sydän –

    Värinällä otti hän

    Vettä kylmää, valoi sitä

    Sormillansa povelleen.

”Povessani palaa liekki

Riehuvainen, suunnatoin,

Kylmää lähde vedelläsi

Jäähdytä myös sydämein!

    ”Oi sä sydän, kerran olit

    Kirkas kuni lähe tää;

    Viattomat ilolaulut

    Sieltä silloin sointuivat.

”Viattomin lapsen tunne

Koristi sen leimuten

Niinkuin lähde sulo, puhdas

Pulputti ne rinnassain.

    ”Vaan kun sitten tuli sulho

    Sulho puhdas, kultanen,

    Hän se heitti sydämeeni

    Lemmen tulen leimuisen.

”Sydän hehkun, leimuu vielä

Sulhoin katois – hauta vei!

Kylmää lähde maasta tullen,

Kylmää lemmen tultani!”

    Niin tuo kukoistava neiti

    Huokaellen kaipaili;

    Lähde – tää ei kuullut sitä

    Sanonut ei sanaakaan.

Hiljaa vaan sen hopee aallot

Vieri mullan povesta

Katosivat kukkalaaksoon

Ruusuin alle hiljalleen.

A. Reinvald.

*) Kansaveljeimme eestiläisten uudemmasta runollisuudesta ja sen kielen näytteenä julkaisemme ylläolevan runokappaleen suomennokseneen.

Lähde: Ilmarinen 19.3.1885.