Meerille taivaassa (1916)

Meerille taivaassa Kirjoittanut Robert Burns

Sa viime tähti, kalvas koi,

mi hymyin vilkut aamuin ain,

nyt sätees taas sen päivän toi,

mi Meerin riisti rinnoiltain.

Oi, Meeri, henki häipynyt,

miss’ asut tuolla väikkeessäs?

Mun, vaisun, voitko nähdä nyt,

nää murheet kuulla ystäväs?

Kuink’ unhottaisin päivän tuon

ja Ayrin armaat siimehet,

kun liiton teimme luona vuon:

oi, eronhetket kaihoiset!

Ei ikiaikain kulkuhun

nuo riemuin muistot häivy pois,

sun kuvas, viime suukkos sun! –

Ken viimeiseks sen luullut ois?

Ayr solui, hiekkaan loiskahtain,

sen kätki viidat metsämaan,

ja koivut, kukat pihlajain

loi sulo seutuun tuoksujaan.

Liversi linnut, lempi soi,

jäi kielot riemuin vuoteekses; –

oi, liian joutuin lännen koi

toi hetket illan mielehes!

Nuo maisemat ma aina nään,

visusti vaalin muiston tuon!

Oi, mieleen yhä syvempään

se uurtuu vain, kuin uoma vuon!

Sä Meeri, henki häipynyt,

miss’ asut tuolla väikkeessäs?

Mun, vaisun, voitko nähdä nyt,

nää murheet kuulla ystäväs?

Lähde: Juva, Valter 1926 [1916]: Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.