Lahja

Kirjoittanut Harriet Löwenhjelm


Pien sydämeni veli, haluaisin
sinulle krysoliitin lahjoittaa.
Jos valioimmat aarteet omistaisin,
ne antaisin.
Mut mulla, kautta Herran,
ei mitään ole, höyhenenkään verran;
rukoilla autuuttas voin kuitenkin.

Mä otan pyhiinvaeltajan kaavun
ja kuljen loputtoman pitkän tien
ja ryömin pyhät portaat, kunnen saavun
mä temppeliin
ja eessäs, Herra, makaan;
mä siinä kerjään enkä hievahdakaan,
sä kunnes sanot: Tapahtukoon niin!

Mä otsa maassa huudan nimeäsi:
Oi Herra Jumala, oi Jehova,
joll’ onni, riemu ovat kädessäsi,
sult’ anon vain:
On pieni veli mulla
ja aarrekätköt ihmeelliset sulla,
suo lahja hälle, osa autuain!

Suo hälle riemu, joka pyörryttäisi,
jos sekunninkaan sitä maistaisin!
Niin, ettei ihanuus sen häviäisi,
niin suo se, niin!
Oi Herra, anon sua:
suo, ettei aivan unohtaisi mua
hän, osaansa kun tulee, taivaisiin.

Lähde: Kailas, Uuno 1931: Uni ja kuolema. WSOY, Porvoo.