Ergo bibamus

Kirjoittanut Johann Wolfgang von Goethe


Täss’ seura on koolla, sen tarkoitus kait
ylistettävä: ergo bibamus!
Lasit kaikuvat vain, sana suussa on vait,
siks ystävät: ergo bibamus!
Sana yks toki on, sana mainio tää,
joka kaikkehen käy, joka kaikille jää,
kemun’ keskeltä soi sana seppelepää,
sana autuas: ergo bibamus!
Olin nähnyt ma ystävän armastetun,
niin aattelin: ergo bibamus!
Tuli luokseni hän, jopa jätti hän mun,
oli lohdutus mulla: bibamus!
Ja jos joku teillekin suutelon suo,
ja jos joku poistuvi, ken tuli luo,
niin siks kuni paremman tiedätte, tuo
paras lohtu on: ergo bibamus!
Minut kohtalo teistä nyt kauaksi vie,
siks ystävät: ergo bibamus!
Kevyt kassani on, kevyt laukkuni lie,
siks kaksinpa kerroin: bibamus!
Ja vaikk’ ikävyyksiä tulvisi ties,
saa lainaksi ain ilomielinen mies,
on liedolle ain joku lämpöinen lies,
siks ystävät: ergo bibamus!
Mitä päivästä tästä ois lausuminen?
Ma tuumisin: ergo bibamus!
Erikoinen kun kerran on laatukin sen,
siks ain eri kerrat: bibamus!
Ulos uksesta, nähkää, se riemumme vie
jo haihtuvi huntu, on taivohon tie,
kuva kangastuu, jumalainen se lie,
me laulamme: ergo bibamus!


Lähde: Leino, Eino 1913 [1908]: Maailman kannel. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.