Amaryllis
| Amaryllis Kirjoittanut Carl Michael Bellman |
| Fredmanin laulu n:o 31. |
Lähde: Juva, Valter 1926 [1916]: Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.
- Oi, Amaryllis! Herää jo, hieno!
- Tyyni on tieno,
- vilppainnaan.
- Pilvet ne palaa,
- säteet jo salaa
- hehkuhun valaa
- hongat haan.
- Amaryllis, nyt on ilo parhain
- helmass’ Ahdin aamusella varhain;
- miksi jäitkään maille Unen tarhain
- uinuvin silmin sä huokailemaan?
- Lähdemme kalaan, – sään sulo tenhoon! –
- pois tule venhoon,
- loppui yö!
- Armasta noutain,
- vien sua soutain:
- säynäs ja toutain
- loiskuin lyö!
- Herää, Amaryllis ujo, herää!
- En voi jättää omaa silmäterää!
- Laine läikkyy, kulta pitää perää,
- riemuhun kutsuvi kaislikkovyö.
- Uistimet mukaan, onget ja siimat!
- Vilpoiset viimat
- leyhähtää.
- Ethän sä kiellä?
- Impi, et tiellä,
- kanssani siellä
- vaaraa nää!
- Salmen suuhun pois ma soudan hahden,
- tai jos lähtään pohjaan pikku lahden,
- missä teimme lemmenliiton kahden,
- josta nyt Tirsis se nyrpeäks jää.
- Purtehen astu! Laulamme, kulta!
- Hehkua, tulta
- lauluss’ soi.
- Myrsky jos pauhaa,
- rinnallas rauhaa,
- riemua lauhaa
- lempes toi.
- Onnellisna aavan meren vuolla
- keikkuisin ma tyrskyvyössä tuolla;
- sylityksin kanssas voisin kuolla.
- Neitoset veen, mua kuulkaatte, oi!