Ainoa hetki.*)

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Yksin mä olin,
Yksin hän tuli,
Polkuni sivu
Polkunsa poisti.
Viipymätöinne,
Viipyä aikoi,
Puhumatoinna.
Silmänsä puhui. –
Tuntematoin,
Sä tuttuin tuiki!
Päivä se päättyy,
Vuosi se vierii,
Kans joka muistet
Toisen se työntää;
Hetki tuo herjä
Jäi mulle ijäks,
Hetki tuo surun,
Hetki tuo ilon. –

–rki.

  • ) Runeberg, Idyll och Epigram, ”Den Enda stunden.”


Lähde: Helsingfors Tidningar 11.10.1845.