Ero sivun ”Ois tullut olla tähtiä” versioiden välillä
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
p Käyttäjän Wikisource (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Nysalor tekemään versioon. |
||
Rivi 1:
{{Otsikko
|edellinen=
|seuraava=
|otsikko=Ois tullut olla tähtiä
|alaotsikko=
|tekijä=Gustaf Fröding
|huomiot=
}}
: Ois tullut olla tähtiä otsahas antaa,
: sädevyönä sun kantaa,
: diadeemina kutreissas käädyin ja vöin,
: miss’ säihkekehän hehkuhun kultaisehen luovat
: valoväikkeiset juovat,
: kuin pohjanpalon lieskain, kun hulmuu ne öin.
: Oli jalkas siron pieni ja nilkkas sulon sievä,
: ties kärsimyksiin vievä
: ja käyntis ujon hieno ja vierova vaan.
: Tulit hengettären lailla, joit’ uneksija kohtaa,
: he leijuu ja hohtaa,
: ja tähtiä heillä on kutreissaan.
: Sävel otsallasi liehui, mut vienon surun uurteet
: ja pettymysten huurteet
: sai soinnut sun huuliltas hälvenemään.
: Oli varressasi hempi, mut koskaan ei suotu,
: vaikk’ uhkumahan luotu,
: sen aaltoilla vapaassa viehkeessään.
: Oli painuksissa pääsi, kuin kaisla on säissä,
: ja poskien-päissä
: oli kelmeys kuin kukkien kalpeimpain,
: mut tummana kuin ilta sun silmäsi siinsi
: ja katsellen kiinsi
: päin maita, joit’ aavistus arvaa vain.
: Sulo ilmeissäsi näin valon riutumis-merkin, –
: ja kuin henkäys herkin
: jumaluuden, mi kuolee, sun äänessäs soi!
: Runon impi olit mulle, vain kuiske sinipiian,
: sa sairas olit liian,
: miss’ uhkeat rinnat vain riemuita voi.
: Mä mietin:»Rikas lemmessä, lämmössä oisit
: ja helliä sä voisit,
: mitä kauneinta, kirkkainta sielusi ties.
: Mit’ auttaa sua aartees – Se herjaksi kääntyy:
: pian orvokki nääntyy,
: kun jo pilkaten polki sen kulkijamies.
:»Käyt nöyrin selin, raiska, näät orjan-elon tylyn,
: nimi sulla on hylyn
: ujon lempes ja hellyytes tähden vaan.
: Näet katse miss’ on kaunein ja haaveilu hienoin,
: heti törkeimmin rienoin
: sitä tahraa ja tallaa he tomuun maan.»
: Mut ehkei ollut tiesi niin toivoton ja kurja,
: – kun mailma oli nurja,
: kenties sulle peerit ne turvansa toi.
: Yön aikaan olit mulle sa kirkas valohaamu,
: min karkotti aamu, –
: satumuistos väikkyy tähtenä, lauluna soi!
{{Fröding}}
[[sv:Det borde varit stjärnor]]
|