Ero sivun ”Sotilaspoika” versioiden välillä
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
p Käyttäjän Jaajaajoo (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Nysalor tekemään versioon. |
||
Rivi 1:
{{Otsikko
|edellinen=
|seuraava=
|otsikko=Sotilaspoika
|alaotsikko=
|tekijä=Johan Ludvig Runeberg
|huomiot=
}}
: Mun isän’, nuori sotilas, niin sankarillinen,
: hän pyssyn otti, oli mies, viistoista täyttäen.
: Hän tietään kulki kunniaan
: ja kestää, seisten paikallaan,
: voi kylmää, nälkää, haavojaan,
: sen taisi taatto, sen.
: Näin lasna, kun hän lähti pois, kun sotaan käsky soi;
: kuink’ astui uljain ryhdin hän, en unhottaa ma voi,
: en hattuaan, en töyhtöään,
: en päivetystä poskipään:
: ma aina tumman varjon nään,
: min kulmakarvat loi.
: Kun pohjan teiltä joukot pois taas kääntyi, kuulla sain
: kuink’ iskettäissä yhteen hän ol’ urhoist’ urhokkain.
: Jo risti rintaan pantihin
: ja kohta, kuulin, toinenkin;
: oi, onni ois, ma aattelin,
: jos mukaan pääsis vain!
: Ja talvi loppui, lähti jäät, maat väikkyi, vihannoi,
: niin kuulin: »Sota taatolles jo sorjan kuolon soi».
: Ma tunsin olon oudommaks,
: niin tuskan, riemun kaihoisaks;
: yön itki äiti, itki kaks,
: jo tuoni rauhan toi.
: Lapuan taistoon taatto jäi, mies likin lippuaan;
: siin’ ensi kerran kalvenneen sodassa kerrotaan!
: Jäi vaari Kustaan sotaan, hän,
: Utilla kesken rymäkän,
: ja kaatui Lappeell’ isä tän,
: mies Kaarle kuninkaan.
: Niin heidän kävi, vertaan näin sai vuotaa kaikki nää;
: mut moinen elo uljas on ja uljas kuolo tää.
: Ken vaivoin hoippuis vanhuuttaan?
: Ei, nuorna kuolla eestä maan
: ja kunnian ja kuninkaan,
: se oisi ylpeää!
: Mä köyhä olen orpo nyt, syön leipää vierahan,
: mult’ isän kuolo kodon vei ja turvan, vaalijan.
: Mut huoli pois vain haipukoon,
: saan mittaa vielä vartaloon;
: ma uljas sotapoika oon,
: en sorru hukkahan.
: Kun vartun vaan ja täyttäneeks viistoista vuotta saan,
: käyn samaan nälkään, taisteluun ja samaan kuolemaan.
: Miss’ surmantuli tuimin lie,
: mua sinne viittaa vaarain tie,
: myös mun se sinne halu vie
: teit’ isäin astumaan!
'''Lähde:''' Juva, Valter 1926 [1916]: ''Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta''. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.
[[Luokka:Johan Ludvig Runeberg]]
[[Luokka:Runot]]
[[Luokka:Valter Juva]]
[[sv:Soldatgossen]]
| |||