Versio 24. syyskuuta 2006 kello 14.48 muokkaa Jaajaajoo (keskustelu \| muokkaukset) 202 muokkausta Ei muokkausyhteenvetoa ← Vanhempi muutos		Versio 24. syyskuuta 2006 kello 15.26 muokkaa kumoa Nysalor (keskustelu \| muokkaukset) byrokraatit, käyttöliittymän ylläpitäjät, ylläpitäjät 21 332 muokkausta p Käyttäjän Jaajaajoo (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Nysalor tekemään versioon. Uudempi muutos →
Rivi 1: {{Otsikko \|edellinen= \|seuraava= \|otsikko=Etäiselle ystävälle. \|alaotsikko=Runosikermä. \|tekijä=Alois Jeitteles \|huomiot=Runosikermän saksankielinen alkuteos on ''An die ferne Geliebte''. }} == 1. Lemmen valitus. == : Kukkulalla seison, katson : maahan mielen tenhotun, : unten nuorten auermaahan, : mistä, armas, löysin sun. : Loitos saimme toisistamme, : välillämme vuoret, veet, : tuolla puolen rauha, onni, : täällä murhe, kyyneleet. : Ah, et nää sa silmäystä : luokses kaihoin entävää, : kuule et sa huokausta, : taivaan tyhjyyteen mi jää. : Mistä lemmen viesti vieno? : Sanan eikö saattajaa? : Laulaa tahdon, laulut laulan, : jotka vaivan vaikertaa. : Sillä lemmen äänen tieltä : katoo aika, paikkakin, : voittaa rakkaus rinnan puhtaan, : minkä vihki kyynelin. == 2. Lemmen kaiho. == : Missä vuorien on : sini loppumaton, : olla ken vois! : Missä auringon tie : yli usmien vie, : siellä ken ois! : Laakson rauhallisen : sieltä etsisin sen, : lohdun mi tois. : Tyynnä vaan puro soi, : kukka vait unelmoi, : siellä ken ois! : Metsän uumenihin : lemmen huolenakin : hukkuisi pois. : Illat näin ikävöin. : Luona päivin ja öin : armas jos ois! == 3. Lemmen tervehdykset. == : Purret nopsat taivon alla, : pieni, vilkas virran vuo, : tuhat multa kantakaatte : tervehdystä kullan luo. : Pilvi, jos näät kullan käyvän : vitkaan laakson vieremää, : kangastellos kaunihisti : hälle kauko-ystävää. : Seisahtuisko lehdon luokse, : nyt jo syksyn ruhtoman, : lintu, laula kohtaloni, : kerro tuska kaipaavan. : Kanna leuto länsituuli : lemmitylle huokaus, : hiipiväinen yöhön niinkuin : päivän viime riutumus. : Kuiski, virta, kullalleni : lemmen pyhän pyytehet, : heijastellos, heljä laine, : kaikki kaihon kyynelet! == 4. Lemmen viesti. == : Pilvi pieni taivon alla : sun, oi armas, nähdä saa, : ilman lintu lentäväinen – : ah, ma myötä ottakaa! : Leikkivä on länsituuli : kullan sulkku-suortuvin, : kullan povin, kullan poskin : ah, jos myötä leikkisin! : Kiirehesti luokses kiitää : kukkulalta virran vuo, : kuvan jos näät kullastani, : nopsaan tänne nouda tuo! == 5. Lemmen murhe. == : Taas kukkivat kentät, on toukojen kuu, : kevättuulessa vienossa keinuvi puu, : puro tietänsä riemuiten pauhaa. : Kotiräystähän pääsky jo saapunut on; : vie kultansa morsiuskammiohon, : pesä täynnä on rakkautta, rauhaa. : Moni pehmeä korsi jo koottuna lie, : monen untuvan morsiusvuoteeksi vie, : monen lämmöksi pienten hän laittaa. : Nyt on sija siellä jo miekkosien; : suvi yhtehen saa, suvi liittävi sen, : mikä lempii ja talvi min taittaa. : Taas kukkivat kentät, on toukojen kuu, : kevättuulessa vienossa keinuvi puu, : ma yksin en talvea voita. : Mikä lempivi vaan, suvi liittävi sen, : mut meidän on lempemme hallahinen, : kevät meille ei konsana koita. == 6. Omistus. == : Ota, oi, nää virret vienot : sulle, armas, laulamain! : Laula illoin joskus niitä, : luonas luuttu soipa vain. : Koska vaipuu illan rusko : kohti selkää siintävää, : hehkuu yöstä himmeästä : kaukokukkuloiden jää, : ja sa laulat, min ma lauloin, : minkä rinta täysi soi, : virret, taiteen tahkomatta, : jotka lemmen kaiho loi, : silloin laulun tenhon tieltä : aukee teljet, aidatkin, : voittaa rakkaus rinnan puhtaan, : minkä vihki kyynelin. '''Lähde:''' [[Eino Leino\|Leino, Eino]] 1913: ''Maailman kannel''. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki. [[Luokka:Alois Jeitteles]] [[Luokka:Eino Leino]] [[Luokka:Runot]]

Ero sivun ”Etäiselle ystävälle” versioiden välillä