Ero sivun ”Ystävä-kullat, Siukut ja Veikot” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Mzlla (keskustelu | muokkaukset)
p Käyttäjän VANDALISMI ON PÄIVÄN KOVA SANA (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän
Jaajaajoo (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
{{Otsikko
|edellinen=
|seuraava=
|otsikko=Ystävä-kullat, Siukut ja Veikot *).
|alaotsikko=Laulu somasta Sotkusesta.
|tekijä=Carl Michael Bellman
|huomiot=Laulu on ilmestynyt myös erillisenä arkkiveisuna kolmena painoksena vuosina 1834, 1835 ja 1840. Otsikkotekstit on otettu arkkiveisusta.
}}
 
:        Ystävä-kullat, Siukut ja Veikot!
:        Sotkunen vaikk’ on sormensa heikot –
:        virttääpi Viuluansa
:        ja kieliä kynsin lyö.
:        Silmä on poisa, nokka on poikki;
:        sylkeepi Viulun tappihin loikki;
:        kahtoopi kannuansa,
:        Nyt ankara alkaa työ:
: V:lu – – – suu on kuin kiulu;
: V:lu – – – vinkuupi Viulu;
: V:lu – – – – – – – –
:        ääniä ratkoo, katkoo ja syö.
:        Hei! Veli-kullat, varvastakaa;
:        reuhkana olla’ rauvoilla saa.
:        Kah! kuin Kaisa kukka,
:        siisti sini-sukka
:        kengin sievin sipsuttaa.
 
:        Kah! kasvojansa liehtoopi Lassi;
:        hampaissa kärsä, housuissa massi;
:        sinne ja tänne tuiskii;
:        juo viinan kuin laho-puu.
:        Keltanen kesä-voikko on takki;
:        korvilla lammas-nahkanen lakki;
:        luimussa-korvin luiskii;
:        on naama kuin täysi kuu.
: V:lu – – – siirolla silmin,
: V:lu – – – kallella korvin;
: V:lu – – – – – – – –
:        hyppää kuin härkä, märkän’ on suu.
:        Siukkuni! sievä on erittäin
:        hyppiä’, hupa, kohmelo-päin
:        ynnä kaiken yötä.
:        Maija tule’ myötä,
:        selkä suoraan – juuri näin.
 
:        Kah! kuka tuoll’ on kauhtana yllä?
:        Niin tuoko halli-saapas? se kyllä;
:        tuo joka niinkuin hylje
:        nyt tanssata’ töyttii – tuo!
:        Saakeli soi’! kah sammetti ranne;
:        ympäri päätä punanen vanne.
:        Juo’ Sotkunen, ja sylje’;
:        hyi! konnakos kaljaa juo?
: V:lu – – – pulloss’ on juomaa
: V:lu – – – pannusta tuomaa;
: V:lu – – – – – – – –
:        vetääkös nahka, rahkanen suo! –
:        Siukut! nyt rinkiin remahtakaa;
:        laukata’, nauraa’, langeta’ saa.
:        Silmät siki-umpeen,
:        korvat kovaan lumpeen;
:        Pelimanni oksentaa.
 
:        Huh! Tyttö-hurjat, hentoo ne mennä!
:        Nostata’ helmaas Liisa ja lennä’;
:        Vie’ – Pelimanni tahtoo –
:        pihkaa ja viinaa tilkka vie’.
:        Sotkunen kuule’! tunnetkos tuota
:        nyt joka astuu akkunan luota?
:        Eukkohan tuolla kahtoo
:        karsas-silmä. Sekö lie’,
: V:lu – – – pyylevä pankka;
: V:lu – – – astuu kuin ankka;
: V:lu – – – – – – – –
:        on siinä Muori nuori kuin tie.
:        Tyttöjä tääll’ on vaikkapa nais;
:        oltta ja viinaa oivalta sais;
:        täällä olet sinä,
:        täällä olen minä,
:        täält’ ei poiskaan haluttais.
 
[[Klaus Kemelli|[Klaus] K[EME]–LLI]].
 
<nowiki>*)</nowiki> Fredmans Epistel N:o 9.
 
 
'''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=123253&conversationId=4&action=entryPage ''Oulun Wiikko-Sanomia'' 29.10.1831].
 
[[Luokka:Carl Michael Bellman]]
[[Luokka:Klaus Kemelli]]
[[Luokka:Laulut]]